Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Jehovah ô, tsarovy izay nanjo anay; Hevero sy diniho ny latsa mahazo anay.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Ny lovanay dia afindra ho an'ny vahiny ary ny tranonay ho an'ny hafa firenena.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Efa kamboty izahay ka tsy manan-dray, ny reninay dia toy ny mpitondra-tena.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Na dia ny loharanonay aza dia andoavanay vola vao azonay isotroana, ary ny kitay hazonay dia vidinay vao azo.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Rambondrambonan'ny mpanenjika amin'ny hatokay izahay; Reraka izahay fa tsy manam-pitsaharana.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Nanolo-tanana tamin'ny Egyptiana sy ny Asyriana izahay mba ho voky hanina.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Nanota ny razanay tsy etỳ intsony izy; Ary izahay no mivesatra ny helony.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Andevo no manapaka anay; Tsy misy manafaka anay amin'ny tànany.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Noho ny sabatra mamely any an-efitra dia manao vy very ny ainay izahay vao mahazo hanina.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Mahamay toy ny fatana ny hodi-tray noho ny fahamaimaizana avy amin'ny mosary.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Nosavihina ny vehivavy tao Ziona ary ny virijina tao amin'ny tanànan'ny Joda.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Nahantona tamin'ny tànany ny lehibe; Ary ny antitra tsy mba nohajaina.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Ny zatovo nitondra ny fikosoham-bary; Ary ny ankizy madinika nivembena nitondra ny hazo.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Ny loholona tsy misy eo am-bavahady, ary ny zatovo tsy mitendry zava-maneno intsony.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Ny hafalian'ny fonay dia nitsahatra, ary ny dihinay niova ho fitomaniana.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Efa afaka ny satro-boninahitra tamin'ny lohanay; Idiran-doza izahay, fa efa nanota!

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Ary noho izany dia reraka ny fonay, eny, noho izany dia maizina ny masonay,

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Noho ny amin'ny tendrombohitra Ziona, izay efa lao sady ikarenjen'ny amboahaolo.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Jehovah ô, ianao no mipetraka mandrakizay, eny, ny seza fiandriananao no maharitra hatramin'ny taranaka fara mandimby.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Ahoana no dia anadinoanao anay mandrakizay sy ahafoizanao anay andro lava ?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Jehovah ô, ampivereno aminao izahay, mba hiverenanay; Havaozy ho toy ny fahiny ny andronay.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Moa dia nandà anay tokoa va Hianao sy tezitra aminay indrindra?