Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Ricordati, Eterno, di quello che ci è avvenuto! Guarda e vedi il nostro obbrobrio!

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

La nostra eredità è passata a degli stranieri, le nostre case, a degli estranei.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Noi siam diventati orfani, senza padre, le nostre madri son come vedove.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Noi beviamo la nostr’acqua a prezzo di danaro, le nostre legna ci vengono a pagamento.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Col collo carico noi siamo inseguiti, siamo spossati, non abbiamo requie.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Abbiam teso la mano verso l’Egitto e verso l’Assiria, per saziarci di pane.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

I nostri padri hanno peccato, e non sono più; e noi portiamo la pena delle loro iniquità.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Degli schiavi dominano su noi, e non v’è chi ci liberi dalle loro mani.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Noi raccogliamo il nostro pane col rischio della nostra vita, affrontando la spada del deserto.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

La nostra pelle brucia come un forno, per l’arsura della fame.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Essi hanno disonorato le donne in Sion, le vergini nelle città di Giuda.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

I capi sono stati impiccati dalle loro mani, la persona de’ vecchi non è stata rispettata.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

I giovani han portato le macine, i giovanetti han vacillato sotto il carico delle legna.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

I vecchi hanno abbandonato la porta, i giovani la musica dei loro strumenti.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

La gioia de’ nostri cuori è cessata, le nostre danze son mutate in lutto.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

La corona ci è caduta dal capo; guai a noi, poiché abbiamo peccato!

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Per questo langue il nostro cuore, per questo s’oscuran gli occhi nostri:

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

perché il monte di Sion è desolato, e vi passeggian le volpi.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Ma tu, o Eterno, regni in perpetuo; il tuo trono sussiste d’età in età.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Perché ci dimenticheresti tu in perpetuo, e ci abbandoneresti per un lungo tempo?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Facci tornare a te, o Eterno, e noi torneremo! Ridonaci de’ giorni come quelli d’un tempo!

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Ché, ora, tu ci hai veramente reietti, e ti sei grandemente adirato contro di noi!