Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Ének. A Kóráh fiainak zsoltára. Az éneklőmesternek a Mahalath- lehannóthra. Az Ezrahita Hémán tanítása.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Uram, szabadításomnak Istene! Nappal kiáltok, éjjelente előtted vagyok:

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Jusson elődbe imádságom, hajtsad füled az én kiáltozásomra!

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Mert betelt a lelkem nyomorúságokkal, és életem a Seolig jutott.

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Hasonlatossá lettem a sírba szállókhoz; olyan vagyok, mint az erejevesztett ember.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

A holtak közt van az én helyem, mint a megölteknek, a kik koporsóban feküsznek, a kikről többé nem emlékezel, mert elszakasztattak a te kezedtől.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Mély sírba vetettél be engem, sötétségbe, örvények közé.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

A te haragod reám nehezedett, és minden haboddal nyomtál engem. Szela.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Elszakasztottad ismerőseimet tőlem, útálattá tettél előttök engem; berekesztettem és ki nem jöhetek.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Szemem megsenyvedett a nyomorúság miatt; kiáltalak téged Uram minden napon, hozzád terjengetem kezeimet.

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Avagy a holtakkal teszel-é csodát? Felkelnek-é vajjon az árnyak, hogy dicsérjenek téged? Szela.

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Beszélik-é a koporsóban a te kegyelmedet, hűségedet a pusztulás helyén?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Megtudhatják-é a sötétségben a te csodáidat, és igazságodat a feledékenység földén?

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

De én hozzád rimánkodom, Uram, és jó reggel elédbe jut az én imádságom:

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Miért vetsz el hát Uram engem, *és* rejted el orczádat én tőlem?

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Nyomorult és holteleven vagyok ifjúságomtól kezdve; viselem a te rettentéseidet, roskadozom.

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Általmentek rajtam a te búsulásaid; a te szorongatásaid elemésztettek engem.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Körülvettek engem, mint a vizek egész napon; együttesen körülöveztek engem. * (Psalms 88:19) Elszakasztottál tőlem barátot és rokont; ismerőseim a - setétség. *