Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Souviens-toi, Eternel, de ce qui nous est arrivé! Regarde, vois notre opprobre!

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Notre héritage a passé à des étrangers, Nos maisons à des inconnus.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Nous sommes orphelins, sans père; Nos mères sont comme des veuves.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Nous buvons notre eau à prix d'argent, Nous payons notre bois.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Nous sommes poursuivis, le joug sur le cou; Nous sommes épuisés, nous n'avons point de repos.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Nous avons tendu la main vers l'Egypte, vers l'Assyrie, Pour nous rassasier de pain.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Nos pères ont péché, ils ne sont plus, Et c'est nous qui portons la peine de leurs iniquités.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Des esclaves dominent sur nous, Et personne ne nous délivre de leurs mains.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Nous cherchons notre pain au péril de notre vie, Devant l'épée du désert.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Notre peau est brûlante comme un four, Par l'ardeur de la faim.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Ils ont déshonoré les femmes dans Sion, Les vierges dans les villes de Juda.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Des chefs ont été pendus par leurs mains; La personne des vieillards n'a pas été respectée.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Les jeunes hommes ont porté la meule, Les enfants chancelaient sous des fardeaux de bois.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Les vieillards ne vont plus à la porte, Les jeunes hommes ont cessé leurs chants.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

La joie a disparu de nos coeurs, Le deuil a remplacé nos danses.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

La couronne de notre tête est tombée! Malheur à nous, parce que nous avons péché!

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Si notre coeur est souffrant, Si nos yeux sont obscurcis,

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

C'est que la montagne de Sion est ravagée, C'est que les renards s'y promènent.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Toi, l'Eternel, tu règnes à jamais; Ton trône subsiste de génération en génération.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Pourquoi nous oublierais-tu pour toujours, Nous abandonnerais-tu pour de longues années?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Fais-nous revenir vers toi, ô Eternel, et nous reviendrons! Donne-nous encore des jours comme ceux d'autrefois!

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Nous aurais-tu entièrement rejetés, Et t'irriterais-tu contre nous jusqu'à l'excès!