Psalms 34

Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.

(Af David, da han lod afsindig for Abimelek, og denne jog ham fra sig, og han drog bort.) Jeg vil love HERREN til hver en Tid, hans Pris skal stadig fylde min Mund

Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.

min Sjæl skal rose sig af HERREN, de ydmyge skal høre det og glæde sig.

Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.

Hylder HERREN i Fællig med mig, lad os sammen ophøje hans Navn!

Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.

Jeg søgte HERREN, og han svarede mig og friede mig fra alle mine Rædsler.

Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.

Se hen til ham og strål af Glæde, eders Åsyn skal ikke beskæmmes.

Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.

Her er en arm, der råbte, og HERREN hørte, af al hans Trængsel frelste han ham.

Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.

HERRENs Engel slår Lejr om dem, der frygter ham, og frier dem.

Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.

Smag og se, at HERREN er god, salig den Mand, der lider på ham!

Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.

Frygter HERREN, I hans hellige, thi de, der frygter ham, mangler intet.

Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.

Unge Løver lider Nød og sulter, men de, der søger HERREN, dem fattes intet godt.

Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.

Kom hid, Børnlille, og hør på mig, jeg vil lære jer HERRENs Frygt.

Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?

Om nogen attrår Liv og ønsker sig Dage for at skue Lykke,

Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.

så var din Tunge for ondt, dine Læber fra at tale Svig;

Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.

hold dig fra ondt og øv godt, søg Fred og jag derefter.

Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.

Mod dem, der gør ondt, er HERRENs Åsyn for at slette deres Minde af Jorden; (vers 16 og 17 har byttet plads)

Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

på retfærdige hviler hans Øjne, hans Ører hører deres Råb;

Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.

når de skriger, hører HERREN og frier dem af al deres Trængsel.

Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.

HERREN er nær hos dem, hvis Hjerte er knust, han frelser dem, hvis Ånd er brudt.

Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.

Den retfærdiges Lidelser er mange, men HERREN frier ham af dem alle;

Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.

han vogter alle hans Ledemod, ikke et eneste brydes.

Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.

Ulykke bringer de gudløse Død, og bøde skal de, der hader retfærdige.

Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.

HERREN forløser sine Tjeneres Sjæl, og ingen, der lider på ham, skal bøde.