Psalms 139

(Til Sangmesteren. Af David. En Salme.) HERRE, du ransager mig og kender mig!

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Du ved, når jeg står op, du fatter min Tanke i Frastand,

Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

du har Rede på, hvor jeg går eller ligger, og alle mine Veje kender du grant.

Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Thi før Ordet er til på min Tunge, se, da ved du det, HERRE, til fulde.

Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Bagfra og forfra omslutter du mig, du lægger din Hånd på mig.

Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

At fatte det er mig for underfuldt, for højt, jeg evner det ikke!

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Hvorhen skal jeg gå for din Ånd, og hvor skal jeg fly for dit Åsyn?

Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Farer jeg op til Himlen, da er du der, reder jeg Leje i Dødsriget, så er du der;

Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

tager jeg Morgenrødens Vinger, fæster jeg Bo, hvor Havet ender,

Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

da vil din Hånd også lede mig der, din højre holde mig fast!

Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Og siger jeg: "Mørket skal skjule mig, Lyset blive Nat omkring mig!"

Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

så er Mørket ej mørkt for dig, og Natten er klar som Dagen, Mørket er som Lyset.

Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

Thi du har dannet mine Nyrer, vævet mig i Moders Liv.

Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Jeg vil takke dig, fordi jeg er underfuldt skabt; underfulde er dine Gerninger, det kender min Sjæl til fulde.

Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Mine Ben var ikke skjult for dig, da jeg blev skabt i Løndom, virket i Jordens Dyb;

Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

som Foster så dine Øjne mig, i din Bog var de alle skrevet, Dagene var bestemt, før en eneste af dem var kommet.

Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Hvor kostelige er dine Tanker mig, Gud, hvor stor er dog deres Sum!

Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

Tæller jeg dem, er de flere end Sandet, jeg vågner - og end er jeg hos dig.

Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Vilde du dog dræbe de gudløse, Gud, måtte Blodets Mænd vige fra mig,

Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

de, som taler om dig på Skrømt og sværger falsk ved dit Navn.

Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Jeg hader jo dem, der hader dig, HERRE, og væmmes ved dem, der står dig imod;

Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

med fuldt Had bader jeg dem, de er også mine Fjender.

Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Ransag mig, Gud, og kend mit Hjerte, prøv mig og kend mine Tanker!

Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Se, om jeg er på Smertens Vej, og led mig på Evigheds Vej!

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.