Lamentations 5

Spomeni se, Jahve, što nas je snašlo, pogledaj, vidi sramotu našu!

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Baština naša pade u ruke strancima, domovi naši pripadoše tuđincima.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Siročad smo: oca nemamo, majke su nam kao udovice.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Vodu što pijemo plaćamo novcem, i za drvo valja nam platiti.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Jaram nam je o vratu, gone nas, iscrpljeni smo, ne daju nam predahnuti.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Pružamo ruke k Egiptu i Asiriji da se kruha nasitimo.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Oci naši zgriješiše i više ih nema, a mi nosimo krivice njihove.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Robovi nama zapovijedaju, a nitko da nas izbavi iz ruku njihovih.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Kruh svoj donosimo izlažući život maču u pustinji.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Koža nam gori kao peć užarena, ognjicom od plamena gladi.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Oskvrnuli su žene na Sionu i djevice u gradovima judejskim.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Svojim su rukama vješali knezove, ni lica staračka nisu poštivali.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Mladići su nosili žrvnjeve, djeca padala pod bremenom drva.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Starci su ostavili vrata, mladići više ne sviraju na lirama.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Radosti nesta iz naših srdaca, naš ples se pretvori u tugovanje.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Pao je vijenac s naše glave, jao nama što zgriješismo!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Evo zašto nam srce boluje, evo zašto nam oči se zastiru:

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

zato što Gora sionska opustje i po njoj se šuljaju šakali.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Ali ti, Jahve, ostaješ zauvijek, tvoj je prijesto od koljena do koljena.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Zašto da nas zaboraviš zauvijek, da nas ostaviš za mnoge dane?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Vrati nas k sebi, Jahve, obratit ćemo se, obnovi dane naše kao što nekoć bijahu.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Il' nas hoćeš sasvim zabaciti i na nas se beskrajno srditi?

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?