Psalms 139

Для дириґетна хору. Псалом Давидів. Господи, випробував Ти мене та й пізнав,
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Ти знаєш сидіння моє та вставання моє, думку мою розумієш здалека.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Дорогу мою та лежання моє виміряєш, і Ти всі путі мої знаєш,
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
бо ще слова нема на моїм язиці, а вже, Господи, знаєш те все!
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Оточив Ти мене ззаду й спереду, і руку Свою надо мною поклав.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Дивне знання над моє розуміння, високе воно, я його не подолаю!
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Куди я від Духа Твого піду, і куди я втечу від Твого лиця?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Якщо я на небо зійду, то Ти там, або постелюся в шеолі ось Ти!
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Понесуся на крилах зірниці, спочину я на кінці моря,
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
то рука Твоя й там попровадить мене, і мене буде тримати правиця Твоя!
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Коли б я сказав: Тільки темрява вкриє мене, і ніч світло для мене,
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
то мене не закриє від Тебе і темрява, і ніч буде світити, як день, і темнота як світло!
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Бо Ти вчинив нирки мої, Ти виткав мене в утробі матері моєї,
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Прославляю Тебе, що я дивно утворений! Дивні діла Твої, і душа моя відає вельми про це!
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
і кості мої не сховались від Тебе, бо я вчинений був в укритті, я витканий був у глибинах землі!
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Мого зародка бачили очі Твої, і до книги Твоєї записані всі мої члени та дні, що в них були вчинені, коли жодного з них не було...
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Які дорогі мені стали думки Твої, Боже, як побільшилося їх число,
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
перелічую їх, численніші вони від піску! Як пробуджуюся, то я ще з Тобою.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Якби, Боже, вразив Ти безбожника, а ви, кровожерці, відступітесь від мене!
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Вони називають підступно Тебе, Твої вороги на марноту пускаються!
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Отож, ненавиджу Твоїх ненависників, Господи, і Твоїх заколотників бриджусь:
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
повною ненавистю я ненавиджу їх, вони стали мені ворогами!...
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Випробуй, Боже, мене, і пізнай моє серце, досліди Ти мене, і пізнай мої задуми,
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
і побач, чи не йду я дорогою злою, і на вічну дорогу мене попровадь!
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.