Psalms 33

Ey doğru insanlar, RAB’be sevinçle haykırın! Dürüstlere O’nu övmek yaraşır.

Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.

Lir çalarak RAB’be şükredin, On telli çenk eşliğinde O’nu ilahilerle övün.

Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.

[] O’na yeni bir ezgi söyleyin, Sevinç çığlıklarıyla sazınızı konuşturun.

Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.

Çünkü RAB’bin sözü doğrudur, Her işi sadakatle yapar.

Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.

Doğruluğu, adaleti sever, RAB’bin sevgisi yeryüzünü doldurur.

Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.

Gökler RAB’bin sözüyle, Gök cisimleri ağzından çıkan solukla yaratıldı.

Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.

Deniz sularını bir araya toplar, Engin suları ambarlara depolar.

Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.

Bütün yeryüzü RAB’den korksun, Dünyada yaşayan herkes O’na saygı duysun.

Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.

Çünkü O söyleyince, her şey var oldu; O buyurunca, her şey belirdi.

Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.

RAB ulusların planlarını bozar, Halkların tasarılarını boşa çıkarır.

Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.

Ama RAB’bin planları sonsuza dek sürer, Yüreğindeki tasarılar kuşaklar boyunca değişmez.

Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.

Ne mutlu Tanrısı RAB olan ulusa, Kendisi için seçtiği halka!

Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.

RAB göklerden bakar, Bütün insanları görür.

Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.

Oturduğu yerden, Yeryüzünde yaşayan herkesi gözler.

Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.

Herkesin yüreğini yaratan, Yaptıkları her şeyi tartan O’dur.

Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.

Ne büyük ordularıyla zafer kazanan kral var, Ne de büyük gücüyle kurtulan yiğit.

Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.

Zafer için at boş bir umuttur, Büyük gücüne karşın kimseyi kurtaramaz.

Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.

Ama RAB’bin gözü kendisinden korkanların, Sevgisine umut bağlayanların üzerindedir;

Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,

Böylece onları ölümden kurtarır, Kıtlıkta yaşamalarını sağlar.

Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.

Umudumuz RAB’dedir, Yardımcımız, kalkanımız O’dur.

Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!

O’nda sevinç bulur yüreğimiz, Çünkü O’nun kutsal adına güveniriz.

Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.

Madem umudumuz sende, Sevgin üzerimizde olsun, ya RAB!

Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!