Psalms 91

 Den som sitter under den Högstes beskärm  och vilar under den Allsmäktiges skugga,

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

 han säger: »I HERREN har jag min tillflykt och min borg,  min Gud, på vilken jag förtröstar.»

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

 Ja, han skall rädda dig ifrån fågelfängarens snara  och ifrån pesten, som fördärvar.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

 Med sina fjädrar skall han betäcka dig,  och under hans vingar skall du finna tillflykt;  hans trofasthet är sköld och skärm.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

 Du skall icke behöva frukta nattens fasor,  icke pilen, som flyger om dagen,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

 icke pesten, som går fram i mörkret,  eller farsoten, som ödelägger vid middagens ljus.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

 Om ock tusen falla vid din sida,  ja, tio tusen vid din högra sida,  så skall det dock icke drabba dig.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

 Dina ögon skola blott skåda därpå med lust,  och du skall se de ogudaktigas lön.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

 Ty du har sagt: »Du, HERRE, är mitt skygd»,  och du har gjort den Högste till din tillflykt.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

 Ingen olycka skall vederfaras dig,  och ingen plåga skall nalkas din hydda.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

 Ty han skall giva sina änglar befallning om dig,  att de skola bevara dig på alla dina vägar.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

 De skola bära dig på händerna,  så att du icke stöter din fot mot någon sten.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

 Över lejon och huggormar skall du gå fram,  du skall trampa ned unga lejon och drakar.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

 »Han håller sig intill mig, därför skall jag befria honom;  jag skall beskydda honom, därför att han känner mitt namn.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

 Han åkallar mig, och jag skall svara honom;  jag är med honom i nöden,  jag skall rädda honom och låta honom komma till ära.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

 Jag skall mätta honom med långt liv  och låta honom se min frälsning.»

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.