Psalms 147

 Halleluja!  Ja, det är gott att lovsjunga vår Gud,  ja, det är ljuvligt; lovsång höves oss.

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

 HERREN är den som bygger upp Jerusalem,  Israels fördrivna samlar han tillhopa.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

 Han helar dem som hava förkrossade hjärtan,  och deras sår förbinder han.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

 Han bestämmer stjärnornas mängd,  han nämner dem alla vid namn.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

 Vår Herre är stor och väldig i kraft,  hans förstånd har ingen gräns.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

 HERREN uppehåller de ödmjuka,  men de ogudaktiga slår han till jorden.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

 Höjen sång till HERREN med tacksägelse,  lovsjungen vår Gud till harpa,

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

 honom som betäcker himmelen med moln,  honom som bereder regn åt jorden,  honom som låter gräs skjuta upp på bergen,

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

 honom som giver föda åt djuren,  åt korpens ungar som ropa.

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

 Han har icke sin lust i hästens styrka,  hans behag står ej till mannens snabbhet.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

 HERRENS behag står till dem som frukta honom,  till dem som hoppas på hans nåd.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

 Jerusalem, prisa HERREN;  Sion, lova din Gud.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

 Ty han har gjort bommarna för dina portar fasta;  han har välsignat dina barn i dig.

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

 Han skaffar dina gränser frid,  han mättar dig med bästa vete.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

 Han låter sitt tal gå ut till jorden,  hans ord löper åstad med hast.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

 Han låter snö falla såsom ull,  rimfrost strör han ut såsom aska.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

 Han kastar sitt hagel såsom smulor;  vem kan bestå för hans frost?

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

 Åter sänder han sitt ord, då smälter det frusna;  sin vind låter han blåsa, då strömmar vatten.

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

 Han har förkunnat för Jakob sitt ord,  för Israel sina stadgar och rätter.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

 Så har han icke gjort för något hednafolk;  och hans rätter, dem känna de icke.  Halleluja!

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!