II Corinthians 11

Ko taku e hiahia nei kia ata hanga mai koutou ki ahau, kia iti nei, i ahau e wairangi nei: ae ra, kia ata hanga mai ano ki ahau.

Oi jospa te vähänkin minun tyhmyyttäni kärsisitte! Ja tosin te minua kärsitte.

Nui atu hoki toku ngakau ki a koutou, he ngakau no te Atua: kua oti hoki koutou te taumau e ahau ma te tane kotahi, kia tapaea atu ai hei wahine kore he ki a te Karaiti.

Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella. Sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin.

E wehi ana ia ahau, kei pera me Iwi i whakawaia e te tinihanga o te nakahi, kei kumea atu o koutou whakaaro ki te he, kei mahue te tapatahi o te ngakau ki a te Karaiti.

Mutta minä pelkään, että niinkuin kärme vietteli Evan kavaluudellansa, niin myös teidän taitonne turmellaan siitä yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.

Ki te tae atu hoki te tangata, me te kauwhau i tetahi Ihu e rere ke ana i ta matou i kauwhau ai, ki te whiwhi ranei koutou i tetahi wairua ke atu i tena i whiwhi na koutou, ki tetahi rongopai ranei e rere ke ana i ta koutou i whakaae ai, e tika a na koutou kia ata hanga ki a ia.

Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte.

Ki ahau hoki kahore rawa ahau i hoki iho i nga tino apotoro.

Sillä minä arvaan, etten minä ole ollut halvempi niitä kaikkein korkeimpia apostoleita.

Na, ahakoa tangata ware ahau kite korero, kahore ia ki te matauranga; heoi i nga mea katoa kua tino kitea tenei i roto i a koutou.

Ja ehkä minä olen puheessa yksinkertainen, niin en minä ole tiedossa yksinkertainen; kuitenkin olemme me kyllä kaikille teille tiettävät.

I hara oti ahau i ahau i whakaiti ra i ahau kia kake ai koutou, i kauwhau utukore ra i te rongopai o te Atua ki a koutou?

Eli olenko minä syntiä tehnyt, että minä olen itseni alentanut, että te ylennettäisiin, että minä olen teille Jumalan evankeliumia ilman palkkaa ilmoittanut?

I pahuatia e ahau era atu hahi, i tango utu ahau i a ratou kia minita ai ahau ki a koutou.

Ja olen muut seurakunnat ryöstänyt, ja heiltä palkan ottanut, jolla minä teitä palvelin? Ja kuin minä olin teidän tykönänne ja minulta jotakin puuttui, enpä minä ketään rasittanut.

A i ahau i a koutou na, a i kore tetahi mea maku, kahore ahau i taimaha ki tetahi: na nga teina hoki, i to ratou haerenga mai i Makeronia, i whakawhiwhi ahau ki nga mea i kore i ahau: i nga mea katoa hoki i tiaki ahau i ahau kei taimaha iho ki a koutou; ina, ka tiaki pera ano ahau i ahau.

Sillä mitä minulta puuttui, sen veljet täyttivät, jotka Makedoniasta tulivat. Ja niin minä pidin itseni kaikissa, etten minä kenenkään kuormana ollut, ja tahdon vieläkin minuni niin pitää.

I te mea kei ahau te pono o te Karaiti, e kore tenei whakamanamana aku e araia e tetahi i nga wahi o Akaia.

Niin totta kuin Kristuksen totuus minussa on, niin ei tämä kerskaus pidä minulta Akajan maakunnissa otettaman pois.

Na te aha? na te mea koia kahore oku aroha ki a koutou? e matau ana te Atua.

Minkätähden? Senkötähden, etten minä teitä rakasta? Sen Jumala tietää.

Ko taku ia e mea nei, e meinga ano e ahau, kia motuhia atu ai e ahau te take a te hunga e hiahia ana ki te take; kia kitea ai ratou i runga i ta ratou e whakamanamana nei e rite tahi ana ano ki a matou nei.

Mutta mitä minä teen, sen minä tahdon tehdä, että minä heiltä tilan ottaisin pois, jotka etsivät tilaa kerskata, että he ovat niin kuin me.

He apotoro teka hoki nga pera, he kaimahi i te tinihanga, e whakaahua ana i a ratou kia rite ki nga apotoro a te Karaiti.

Sillä senkaltaiset väärät apostolit ja petolliset työntekijät teeskelevät itsensä Kristuksen apostoleiksi.

A ehara i te mea whakamiharo rawa; ina hoki a Hatana, e whakaahua ke ana i a ia hei anahera mo te marama.

Ei myös ihmekään ole; sillä itse saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi.

Heoi ehara i te mea nui ki te whakaahua ke ano ana minita i a ratou kia rite ki nga minita o te tika; na, ko to ratou whakamutunga e rite ki a ratou mahi.

Ei siis se ole suuri, jos myös hänen palveliansa itsensä asettelevat niinkuin he olisivat vanhurskauden saarnaajat, joiden loppu pitää oleman heidän töittensä perään.

Me ki atu ano e ahau, Kaua tetahi e mea he wairangi ahau; a, ahakoa pena, heoi tahuri mai ki ahau, ki te wairangi, kia whakamanamana ai ano ahau, he mea iti nei.

Taas sanon minä, ettei yhdenkään pidä minua tyhmäksi luuleman; vaan ellei niin ole, niin ottakaat minua vastaan niinkuin tyhmääkin, että minä myös vähä kerskaisin.

Ko taku e korero nei, ehara i te korero i runga i ta te Ariki, engari me te mea i runga i te wairangi, i tenei whakamanamana ka kaha nei.

Sitä mitä minä nyt puhun, en minä puhu niinkuin Herrassa, vaan niinkuin tyhmyydessä, että me nyt kerskaamaan ruvenneet olemme.

Na, ka tokomaha nei e whakamanamana i runga i to te kikokiko, ka whakamanamana ano hoki ahau.

Koska moni kerskaa lihan jälkeen, niin minäkin tahdon kerskata.

E pai ana hoki koutou, e ata hanga ana ki te hunga wairangi, he hunga whakaaro hoki koutou.

Sillä te kärsitte mielellänne tyhmiä, että te viisaat olette.

Ka ata hanga hoki koutou ki te whakataurekareka tetahi i a koutou, ki te pau a koutou mea i tetahi, ki te tangohia e ia hei herehere, ki te whakakake ia, ki te pahiatia e ia to koutou mata.

Te kärsitte, jos joku teitä orjuuteen vaatii, jos joku teitä syö, jos joku teiltä jotakin ottaa, jos joku itsensä korottaa, jos joku teitä lyö kasvoille.

He korero whakaiti taku, ano he ngoikore matou. Na, ki te maia tetahi ki tetahi mea; he korero wairangi nei taku, ka maia ano ahau.

Sen minä sanon häväistyksen tähden, niinkuin me heikot olisimme: mihinkä joku uskaltaa, (minä puhun tyhmyydessä,) siihen minäkin uskallan.

He Hiperu ratou? ahau ano hoki. No Iharaira ratou? ahau ano hoki. He whanau ratou na Aperahama? pera ano hoki ahau.

He ovat Hebrealaiset, minä myös. He ovat Israelilaiset, minä myös. He ovat Abrahamin siemen, minä myös.

He minita ratou na te Karaiti? He korero porangi taku nei, tera atu ano toku; hira atu oku mauiuitanga, maha noa atu oku meatanga ki roto ki nga whare herehere, nui noa atu oku whiunga, maha atu oku mate.

He ovat Kristuksen palveliat, (minä puhun tyhmästi,) paljoa enemmin minä olen. Minä olen enemmän työtä tehnyt. Minä olen enemmän haavoja kärsinyt. Minä olen useammin vankina ollut. Usein olen kuoleman hädässä ollut.

E rima nga wa i whiua ai ahau e nga Hurai, e wha tekau panga o te whiu, haunga te kotahi.

Juudalaisilta olen minä viidesti neljäkymmentä haavaa saanut, yhtä vailla.

E toru oku whiunga ki te rakau, kotahi toku akinga ki te kohatu, tuatoru ahau ki te kaipuke pakaru, kotahi oku po, kotahi oku ra i te rire;

Kolmasti olen vitsoilla piesty. Olin kerran kivitetty. Kolmasti olen minä tullut haaksirikkoon. Yön ja päivän olin minä meren syvyydessä.

I nga haereerenga maha, i nga oranga noatanga i nga awa, i nga oranga noatanga i nga kaipahua, i nga oranga noatanga i oku whanaunga, i nga oranga noatanga i nga tauiwi, i nga oranga noatanga i te pa, i nga oranga noatanga i te koraha, i nga ora nga noatanga i te moana, i nga oranga noatanga i nga teina teka;

Minä olen usein vaeltanut, minä olen ollut veden hädässä, ryövärien keskellä, hädässä Juudalaisten keskellä, hädässä pakanain keskellä, hädässä kaupungeissa, hädässä korvessa, hädässä merellä, hädässä viekasten veljien seassa,

Mauiui ana, ngenge ana, he maha nga mataaratanga, nga matekaitanga, nga matewaitanga, he maha nga wa i nohopuku ai, i matao ai, i kore ai he kakahu.

Työssä ja tuskassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastossa, vilussa ja alastomuudessa,

Hei tapiri mo nga mea o waho, ko te mea e pehi nei i ahau i tenei ra, i tenei ra, ko te manukanuka ki nga hahi katoa.

Ilman niitä mitkä muutoin tapahtuvat, nimittäin, että minua joka päivä vaivataan ja pidän surun kaikista seurakunnista.

Ko wai te ngoikore ana, a kahore ahau e ngoikore? ko wai kua tutuki te waewae, a kahore ahau e pawerawera?

Kuka on heikko, ja en minä myös heikoksi tule? Kuka pahoitetaan, ja en minä pala?

Ki te takoto te tikanga kia whakamanamana ahau, me whakamanamana ahau ki toku ngoikoretanga.

Että minun pitää nyt kerskaaman, niin minä kerskaan heikkoudestani.

E matau ana te Atua, te Matua o to tatou Ariki, o Ihu, koia nei te whakapaingia ana ake tonu atu, kahore aku teka.

Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka olkoon ylistetty ijankaikkisesti! tietää, etten minä valehtele.

I Ramahiku e tiakina ana e te kawana i raro i a Kingi Areta te pa o nga tangata o Ramahiku, he mea kia hopukina ai ahau:

Damaskussa Aretaan kuninkaan maanvanhin vartioitsi Damaskun kaupunkia ja tahtoi minun ottaa kiinni.

Heoi tukua iho ana ahau i roto i te kete, ra te matapihi, ra te taiepa kohatu, a mawhiti atu ana i roto i ona ringa.

Ja minä laskettiin maahan muurin akkunasta korissa, ja pääsin niin hänen käsistänsä.