1. Home
  2. Pair
  3. HunKar
  4. FinBiblia
  5. Ps.139

Psalms 139

139:1
Az éneklőmesternek, Dávid zsoltára. Uram, megvizsgáltál engem, és ismersz.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
139:2
Te ismered ülésemet és felkelésemet, messziről érted gondolatomat.
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
139:3
Járásomra és fekvésemre ügyelsz, minden útamat jól tudod.
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
139:4
Mikor még nyelvemen sincs a szó, immár egészen érted azt Uram!
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
139:5
Elől és hátul körülzártál engem, és fölöttem tartod kezedet.
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
139:6
Csodálatos előttem *e* tudás, magasságos, nem érthetem azt.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
139:7
Hová menjek a te lelked elől és a te orczád elől hova fussak?
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
139:8
Ha a mennybe hágok fel, ott vagy; ha a Seolba vetek ágyat, ott is jelen vagy.
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
139:9
Ha a hajnal szárnyaira kelnék, és a tenger túlsó szélére szállanék:
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
139:10
Ott is a te kezed vezérelne engem, és a te jobbkezed fogna engem.
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
139:11
Ha azt mondom: A sötétség bizonyosan elborít engem és a világosság körülöttem éjszaka lesz,
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
139:12
A sötétség sem borít el előled, és fénylik az éjszaka, mint a nappal; a sötétség olyan, mint a világosság.
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
139:13
Bizony te alkottad veséimet, te takargattál engem anyám méhében.
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
139:14
Magasztallak, hogy csodálatosan megkülönböztettél. Csodálatosak a te cselekedeteid! és jól tudja ezt az én lelkem.
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
139:15
Nem volt elrejtve előtted az én csontom, mikor titokban formáltattam és idomíttattam, *mintegy* a föld mélyében.
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
139:16
Látták szemeid az én alaktalan testemet, és könyvedben ezek mind be voltak írva: a napok is, a melyeken formáltatni fognak; holott egy sem volt még meg közülök.
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
139:17
És nékem milyen kedvesek a te gondolataid, oh Isten! Mily nagy azoknak summája!
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
139:18
Számlálgatom őket: többek a fövénynél; felserkenek s mégis veled vagyok.
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
139:19
Vajha elvesztené Isten a gonoszt! Vérszopó emberek, fussatok el tőlem!
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
139:20
A kik gonoszul szólnak felőled, *és nevedet* hiába veszik fel, a te ellenségeid.
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
139:21
Ne gyűlöljem-é, Uram, a téged gyűlölőket? Az ellened lázadókat ne útáljam-é?
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
139:22
Teljes gyűlölettel gyűlölöm őket, ellenségeimmé lettek!
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
139:23
Vizsgálj meg engem, oh Isten, és ismerd meg szívemet! Próbálj meg engem, és ismerd meg gondolataimat!
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
139:24
És lásd meg, ha van-e nálam a gonoszságnak valamilyen útja? és vezérelj engem az örökkévalóság útján!
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

© bibleglot.com