Job 10

Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

taedet animam meam vitae meae dimittam adversum me eloquium meum loquar in amaritudine animae meae

Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

dicam Deo noli me condemnare indica mihi cur me ita iudices

Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

numquid bonum tibi videtur si calumnieris et opprimas me opus manuum tuarum et consilium impiorum adiuves

Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?

numquid oculi carnei tibi sunt aut sicut videt homo et tu videbis

Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?

numquid sicut dies hominis dies tui et anni tui sicut humana sunt tempora

Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

ut quaeras iniquitatem meam et peccatum meum scruteris

Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

et scias quia nihil impium fecerim cum sit nemo qui de manu tua possit eruere

Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

manus tuae plasmaverunt me et fecerunt me totum in circuitu et sic repente praecipitas me

Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.

memento quaeso quod sicut lutum feceris me et in pulverem reduces me

Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?

nonne sicut lac mulsisti me et sicut caseum me coagulasti

Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

pelle et carnibus vestisti me et ossibus et nervis conpegisti me

Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

vitam et misericordiam tribuisti mihi et visitatio tua custodivit spiritum meum

Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

licet haec celes in corde tuo tamen scio quia universorum memineris

Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

si peccavi et ad horam pepercisti mihi cur ab iniquitate mea mundum me esse non pateris

Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

et si impius fuero vae mihi est et si iustus non levabo caput saturatus adflictione et miseria

Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

et propter superbiam quasi leaenam capies me reversusque mirabiliter me crucias

Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.

instauras testes tuos contra me et multiplicas iram tuam adversum me et poenae militant in me

Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!

quare de vulva eduxisti me qui utinam consumptus essem ne oculus me videret

Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

fuissem quasi qui non essem de utero translatus ad tumulum

Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

numquid non paucitas dierum meorum finietur brevi dimitte ergo me ut plangam paululum dolorem meum

Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

antequam vadam et non revertar ad terram tenebrosam et opertam mortis caligine

Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

terram miseriae et tenebrarum ubi umbra mortis et nullus ordo et sempiternus horror inhabitans