Job 9

Job vastasi ja sanoi:

et respondens Iob ait

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

vere scio quod ita sit et quod non iustificetur homo conpositus Deo

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

si voluerit contendere cum eo non poterit ei respondere unum pro mille

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

sapiens corde est et fortis robore quis restitit ei et pacem habuit

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

qui transtulit montes et nescierunt hii quos subvertit in furore suo

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

qui commovet terram de loco suo et columnae eius concutiuntur

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

qui praecipit soli et non oritur et stellas claudit quasi sub signaculo

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

qui extendit caelos solus et graditur super fluctus maris

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

qui facit Arcturum et Oriona et Hyadas et interiora austri

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

qui facit magna et inconprehensibilia et mirabilia quorum non est numerus

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

si venerit ad me non videbo si abierit non intellegam eum

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

si repente interroget quis respondebit ei vel quis dicere potest cur facis

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Deus cuius resistere irae nemo potest et sub quo curvantur qui portant orbem

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

quantus ergo sum ego qui respondeam ei et loquar verbis meis cum eo

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

qui etiam si habuero quippiam iustum non respondebo sed meum iudicem deprecabor

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

et cum invocantem exaudierit me non credo quod audierit vocem meam

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

in turbine enim conteret me et multiplicabit vulnera mea etiam sine causa

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

non concedit requiescere spiritum meum et implet me amaritudinibus

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

si fortitudo quaeritur robustissimus est si aequitas iudicii nemo pro me audet testimonium dicere

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

si iustificare me voluero os meum condemnabit me si innocentem ostendere pravum me conprobabit

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

etiam si simplex fuero hoc ipsum ignorabit anima mea et taedebit me vitae meae

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

unum est quod locutus sum et innocentem et impium ipse consumit

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

si flagellat occidat semel et non de poenis innocentum rideat

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

terra data est in manu impii vultum iudicum eius operit quod si non ille est quis ergo est

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

dies mei velociores fuerunt cursore fugerunt et non viderunt bonum

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

pertransierunt quasi naves poma portantes sicut aquila volans ad escam

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

cum dixero nequaquam ita loquar commuto faciem meam et dolore torqueor

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

verebar omnia opera mea sciens quod non parceres delinquenti

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

si autem et sic impius sum quare frustra laboravi

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

si lotus fuero quasi aquis nivis et fulserint velut mundissimae manus meae

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

tamen sordibus intingues me et abominabuntur me vestimenta mea

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

neque enim viro qui similis mei est respondebo nec qui mecum in iudicio ex aequo possit audiri

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

non est qui utrumque valeat arguere et ponere manum suam in ambobus

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

auferat a me virgam suam et pavor eius non me terreat

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

loquar et non timebo eum neque enim possum metuens respondere