Psalms 35

Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

Av David.  Gå till rätta, HERRE, med dem som gå till rätta med mig;      strid mot dem som strida mot mig.

Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

 Fatta sköld och skärm,      och stå upp till min hjälp;

Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

 drag fram spjutet, och ia vägen      för mina förföljare.  Säg till min själ:      »Jag är din frälsning.»

Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

 Må de komma på skam och blygas,      som stå efter mitt liv;  må de vika tillbaka och varda utskämda,      som hava ont i sinnet mot mig.

Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

 Må de bliva såsom agnar för vinden,      och HERRENS ängel drive dem bort.

Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

 Deras väg blive mörk och slipprig,      och HERRENS ängel drive dem bort.

Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

 Ty utan sak hava de försåtligen tillrett      sin nätgrop för mig,  utan sak hava de grävt en grav för mitt liv.

Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

 Fördärv komme över den mannen oförtänkt,  det nät han har utlagt må fånga honom;  ja, till sitt fördärv falle han själv däri.

Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

 Men min själ skall fröjda sig i HERREN      och vara glad över hans frälsning.

Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

 Alla ben i min kropp skola säga:      »HERRE, vem är dig lik,  du som räddar den betryckte      från den som är honom för stark,  den betryckte och fattige      ifrån den som plundrar honom?»

Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

 Orättfärdiga vittnen träda fram;  de utfråga mig om det jag icke vet.

He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

 De löna mig med ont för gott;  övergiven är min själ.

Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

 Jag åter bar sorgdräkt,      när de voro sjuka,  jag späkte min själ med fasta,  jag bad med nedsänkt huvud;

Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

 såsom gällde det min vän, min broder,      så skickade jag mig;  lik den som sörjer sin moder gick jag      sorgklädd och lutande.

Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

 Men de glädja sig över mitt fall och rota sig samman;  ja, eländiga människor, som jag icke känner,      rota sig samman mot mig,      de smäda mig utan uppehåll.

Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

 Dessa gudlösa, som driva gyckel för en kaka bröd,      bita ihop tänderna mot mig.

Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

 Herre, huru länge skall du se härpå?  Ryck min själ undan det fördärv de bereda,  och mitt liv undan lejonen.

Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

 Då skall jag tacka dig i den stora församlingen,  och bland mycket folk skall jag lova dig.

Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

 Låt icke dem få glädja sig över mig,      som utan skäl äro mina fiender;  låt icke dem som utan sak hata mig      få blinka med ögonen.

Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

 Ty det är icke frid som de tala;  nej, svekets ord tänka de ut      mot de stilla i landet.

Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

 De ia upp munnen mot mig;  de säga: »Rätt så, rätt så,      nu se vi det med egna ögon!»

Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

 Du, HERRE, ser det; tig icke.  Herre, var icke långt ifrån mig.

Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

 Vakna och stå upp för att skaffa mig rätt,  för att utföra min sak, du min Gud och Herre.

Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

 Skaffa mig rätt efter din rättfärdighet,      HERRE, min Gud,  och låt dem icke få glädja sig över mig.

Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

 Låt dem icke säga i sina hjärtan:      »Rätt så, det gick såsom vi ville!»  Låt dem icke säga: »Vi hava fördärvat honom.»

Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

 Må alla komma på skam och blygas,      som glädja sig över min ofärd.  Med skam och blygd må de varda klädda,      som förhäva sig över mig.

Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

 Men må de jubla och glädja sig,      som unna mig min rätt,  och må de alltid kunna säga:      »Lovad vare HERREN,  han som unnar sin tjänare gott!»

Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.

 Då skall min tunga förkunna din rättfärdighet      och hela dagen ditt lov.