Job 26

Job vastasi ja sanoi:
Därefter tog Job till orda och sade:
Ketäs autat? sitäkö, jolla ei voimaa ole? autatkos sitä, jolla ei voimaa ole käsivarressa?
 Vilken hjälp har du ej skänkt den vanmäktige,  huru har du ej stärkt den maktlöses arm!
Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei mitään tiedä, ja opetat voimallista toimittamaan?
 Vilka råd har du ej givit den ovise,  och vilket överflöd av klokhet har du ej lagt i dagen!
Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos?
 Vem gav dig kraft att tala sådana ord,  och vems ande var det som kom till orda ur dig?
Uljaat huokaavat, niin myös ne, jotka veden alla asuvat.
 Dödsrikets skuggor gripas av ångest,  djupets vatten och de som bo däri.
Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä.
 Dödsriket ligger blottat för honom,  och avgrunden har intet täckelse.
Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä.
 Han spänner ut nordanrymden över det tomma  och hänger upp jorden på intet.
Vedet hän kokoo pilviinsä, ja pilvet ei repee niiden alla.
 Han samlar vatten i sina moln såsom i ett knyte,  och skyarna brista icke under bördan.
Hän pitää istuimensa, ja levittää pilvensä sen päälle.
 Han gömmer sin tron för vår åsyn,  han omhöljer den med sina skyar.
Hän on asettanut määrän vetten ympärille, siihenasti kuin valkeus ja pimeys loppuvat.
 En rundel har han välvt såsom gräns för vattnen,  där varest ljus ändas i mörker.
Taivaan patsaat vapisevat ja hämmästyvät hänen kurituksestansa.
 Himmelens pelare skälva,  de gripas av förfäran vid hans näpst.
Voimallansa on hän halaissut meren, ja hänen ymmärryksestänsä tyventyy meren ylpeys.
 Med sin kraft förskräckte han havet,  och genom sitt förstånd sönderkrossade han Rahab.
Taivas tulee kirkkaaksi hänen ilmansa kautta, ja hän valmistaa kädellänsä pitkän kärmeen.
 Blott han andades, blev himmelen klar;  hans hand genomborrade den snabba ormen.
Katso, näin tapahtuu hänen tekoinsa kanssa, mutta näistä olemme me vähän kuulleet; vaan kuka voi ymmärtää hänen väkevyytensä jylinän?
 Se, detta är allenast utkanterna av hans verk;  en sakta viskning är allt vad vi förnimma därom.  Hans allmakts dunder, vem skulle kunna fatta det?