Job 27

Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:

Åter hov Job upp sin röst och kvad:

Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:

 Så sant Gud lever, han som har förhållit mig min rätt,  den Allsmäktige, som har vållat min själs bedrövelse:

Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,

 aldrig, så länge ännu min ande är i mig  och Guds livsfläkt är kvar i min näsa,

Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.

 aldrig skola mina läppar tala vad orättfärdigt är,  och min tunga bära fram oärligt tal.

Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.

 Bort det, att jag skulle giva eder rätt!  Intill min död låter jag min ostrafflighet ej tagas ifrån mig.

Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.

 Vid min rättfärdighet håller jag fast och släpper den icke,  mitt hjärta förebrår mig ej för någon av mina dagar.

Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.

 Nej, såsom ogudaktig må min fiende stå där  och min motståndare såsom orättfärdig.

Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?

 Ty vad hopp har den gudlöse när hans liv avskäres,  när hans själ ryckes bort av Gud?

Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?

 Månne Gud skall höra hans rop,  när nöden kommer över honom?

Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?

 Eller kan en sådan hava sin lust i den Allsmäktige,  kan han åkalla Gud alltid?

Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.

 Jag vill undervisa eder om huru Gud går till väga;  huru den Allsmäktige tänker, vill jag icke fördölja.

Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?

 Dock, I haven ju själva allasammans skådat det;  huru kunnen I då hängiva eder åt så fåfängliga tankar?

Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:

 Hören vad den ogudaktiges lott bliver hos Gud,  vilken arvedel våldsverkaren får av den Allsmäktige:

Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.

 Om hans barn bliva många, så är vinningen svärdets;  hans avkomlingar få ej bröd att mätta sig med.

Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.

 De som slippa undan läggas i graven genom pest,  och hans änkor kunna icke hålla sin klagogråt.

Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,

 Om han ock hopar silver såsom stoft  och lägger kläder på hög såsom lera,

Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.

 så är det den rättfärdige som får kläda sig i vad han lägger på hög,  och den skuldlöse kommer att utskifta silvret.

Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.

 Det hus han bygger bliver så förgängligt som malen,  det skall likna skjulet som vaktaren gör sig.

Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.

 Rik lägger han sig och menar att intet skall tagas bort;  men när han öppnar sina ögon, är ingenting kvar.

Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.

 Såsom vattenfloder taga förskräckelser honom fatt,  om natten rövas han bort av stormen.

Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.

 Östanvinden griper honom, så att han far sin kos,  den rycker honom undan från hans plats.

Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.

 Utan förskoning skjuter Gud sina pilar mot honom;  för hans hand måste han flykta med hast.

Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.

 Då slår man ihop händerna, honom till hån;  man visslar åt honom på platsen där han var.