Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

O LORD God of my salvation, I have cried day and night before thee:

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Let my prayer come before thee: incline thine ear unto my cry;

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

For my soul is full of troubles: and my life draweth nigh unto the grave.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

I am counted with them that go down into the pit: I am as a man that hath no strength:

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Free among the dead, like the slain that lie in the grave, whom thou rememberest no more: and they are cut off from thy hand.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Thou hast laid me in the lowest pit, in darkness, in the deeps.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Thy wrath lieth hard upon me, and thou hast afflicted me with all thy waves. Selah.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Thou hast put away mine acquaintance far from me; thou hast made me an abomination unto them: I am shut up, and I cannot come forth.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Mine eye mourneth by reason of affliction: LORD, I have called daily upon thee, I have stretched out my hands unto thee.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Wilt thou shew wonders to the dead? shall the dead arise and praise thee? Selah.

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Shall thy lovingkindness be declared in the grave? or thy faithfulness in destruction?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Shall thy wonders be known in the dark? and thy righteousness in the land of forgetfulness?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

But unto thee have I cried, O LORD; and in the morning shall my prayer prevent thee.

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

LORD, why castest thou off my soul? why hidest thou thy face from me?

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

I am afflicted and ready to die from my youth up: while I suffer thy terrors I am distracted.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Thy fierce wrath goeth over me; thy terrors have cut me off.

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

They came round about me daily like water; they compassed me about together.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Lover and friend hast thou put far from me, and mine acquaintance into darkness.