Job 32

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Miután ez a három ember megszünt vala felelni Jóbnak, mivel ő igaz vala önmaga előtt:

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Haragra gerjede Elihu, a Barakeél fia, a ki Búztól való vala, a Rám nemzetségéből. Jób ellen gerjedt föl haragja, mivel az igazabbnak tartotta magát Istennél.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

De felgerjedt haragja az ő három barátja ellen is, mivelhogy nem találják vala el a feleletet, mégis kárhoztatják vala Jóbot.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Elihu azonban várakozott a Jóbbal való beszéddel, mert amazok öregebbek valának ő nála.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

De mikor látta Elihu, hogy nincs felelet a három férfiú szájában, akkor gerjede föl az ő haragja.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

És felele a Búztól való Elihu, Barakeél fia, és monda: Napjaimra nézve én még csekély vagyok, ti pedig élemedett emberek, azért tartózkodtam és féltem tudatni veletek véleményemet.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Gondoltam: Hadd szóljanak a napok; és hadd hirdessen bölcseséget az évek sokasága!

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Pedig a lélek az az emberben és a Mindenható lehellése, a mi értelmet ad néki!

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

Nem a nagyok a bölcsek, és nem a vének értik az ítéletet.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Azt mondom azért: Hallgass reám, hadd tudassam én is véleményemet!

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Ímé, én végig vártam beszédeiteket, figyeltem, a míg okoskodtatok, a míg szavakat keresgéltetek.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Igen ügyeltem reátok és ímé, Jóbot egyikőtök sem czáfolá meg, sem beszédére meg nem felelt.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Ne mondjátok azt: Bölcseségre találtunk, Isten győzheti meg őt és nem ember!

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Mivel én ellenem nem intézett beszédet, nem is a ti beszédeitekkel válaszolok hát néki.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

Megzavarodának és nem feleltek többé; kifogyott belőlök a szó.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Vártam, de nem szóltak, csak álltak és nem feleltek többé.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Hadd feleljek hát én is magamért, hadd tudassam én is véleményemet!

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

Mert tele vagyok beszéddel; unszolgat engem a bennem levő lélek.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Ímé, bensőm olyan, mint az *új* bor, a melynek nyílása nincsen; miként az új tömlők, *csaknem* szétszakad.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

Szólok tehát, hogy levegőhöz jussak; felnyitom ajkaimat, és felelek.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Nem leszek személyválogató senki iránt; nem hizelkedem egy embernek sem;

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

Mert én hizelkedni nem tudok; könnyen elszólíthatna engem a teremtőm!