Job 24

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

Miért is nem titkolja el a Mindenható az ő *büntetésének* idejét, és miért is nem látják meg az őt ismerők az ő *ítéletének* napjait?!

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

A határokat odább tolják, a nyájat elrabolják és legeltetik.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

Az árvák szamarát elhajtják, *és* az özvegynek ökrét zálogba viszik.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

Lelökik az útról a szegényeket, *és* a föld nyomorultjai együtt lappanganak.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

Ímé, mint a vad szamarak a sivatagban, úgy mennek ki munkájukra élelmet keresni; a puszta ad nékik kenyeret fiaik számára.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

A mezőn a más vetését aratják, és a gonosznak szőlőjét szedik.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

Mezítelenül hálnak, testi ruha nélkül, még a hidegben sincs takarójuk.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

A hegyi zápor csurog le rólok, s hajlékuk nem lévén, a sziklát ölelik.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Elszakítják az emlőtől az árvát, és a szegényen levőt zálogba viszik.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

Mezítelenül járnak, ruha nélkül, és éhesen vonszolják a kévét.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

Az ő kerítéseik közt ütik az olajat, és tapossák a kádakat, de szomjuhoznak.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

A városból haldoklók rimánkodnak, a megsebzettek lelke kiált, de Isten nem törődik e méltatlansággal.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Ezek pártot ütöttek a világosság ellen, utait nem is ismerik, nem ülnek annak ösvényein.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

Napkeltekor fölkel a gyilkos, megöli a szegényt és szűkölködőt, éjjel pedig olyan, mint a tolvaj.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

A paráznának szeme pedig az alkonyatot lesi, mondván: Ne nézzen szem reám, és arczára álarczot teszen.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

Setétben tör be a házakba; nappal elzárkóznak, nem szeretik a világosságot.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Sőt inkább a reggel nékik olyan, mint a halálnak árnyéka, mert megbarátkoztak a halál árnyékának félelmeivel.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

Könnyen siklik tova a víz színén, birtoka átkozott a földön, nem tér a szőlőkbe vivő útra.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

Szárazság és hőség nyeli el a hó vizét, a pokol azokat, a kik vétkeznek.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

Elfelejti őt az anyaméh, féregnek lesz édességévé, nem emlékeznek róla többé, és összetörik, mint a reves fa,

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

A ki megrontotta a meddőt, a ki nem szül, és az özvegygyel jót nem tett.

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

De megtámogatja erejével a hatalmasokat; felkel az, pedig nem bízott már az élethez.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Biztonságot ad néki, hogy támaszkodjék, de szemei vigyáznak azoknak útjaira.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Magasra emelkednek, egy kevés idő és már nincsenek! Alásülylyednek, mint akárki és elenyésznek; és levágattatnak, mint a búzakalász.

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

Avagy nem így van-é? Ki hazudtolhatna meg engem, és tehetné semmivé beszédemet?