Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

von den Söhnen Korahs; dem Vorsänger, nach Machalath Leannoth; ein Maskil, von Heman, dem Esrachiter.] Jehova, Gott meiner Rettung! des Tages habe ich geschrieen und des Nachts vor dir.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Es komme vor dich mein Gebet! neige dein Ohr zu meinem Schreien!

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Denn satt ist meine Seele von Leiden, und mein Leben ist nahe am Scheol.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Ich bin gerechnet zu denen, die in die Grube hinabfahren; ich bin wie ein Mann, der keine Kraft hat;

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Unter den Toten hingestreckt, gleich Erschlagenen, die im Grabe liegen, derer du nicht mehr gedenkst; denn sie sind von deiner Hand abgeschnitten.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Du hast mich in die tiefste Grube gelegt, in Finsternisse, in Tiefen.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Auf mir liegt schwer dein Grimm, und mit allen deinen Wellen hast du mich niedergedrückt. (Sela.)

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Meine Bekannten hast du von mir entfernt, hast mich ihnen zum Greuel gesetzt; ich bin eingeschlossen und kann nicht herauskommen.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Mein Auge verschmachtet vor Elend; zu dir, Jehova, habe ich jeden Tag gerufen, zu dir habe ich meine Hände ausgebreitet.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Wirst du an den Toten Wunder tun? Oder werden die Schatten aufstehen, dich preisen? (Sela.)

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Wird deine Güte erzählt werden im Grabe, im Abgrund deine Treue?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Werden in der Finsternis bekannt werden deine Wunder, und deine Gerechtigkeit in dem Lande der Vergessenheit?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Ich aber, Jehova, schreie zu dir, und am Morgen kommt mein Gebet dir zuvor.

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Warum, Jehova, verwirfst du meine Seele, verbirgst dein Angesicht vor mir?

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Elend bin ich und verscheidend von Jugend auf; ich trage deine Schrecken, bin verwirrt.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Deine Zorngluten sind über mich hingegangen, deine Schrecknisse haben mich vernichtet.

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Sie haben mich umringt wie Wasser den ganzen Tag, sie haben mich umgeben allesamt.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Freund und Genossen hast du von mir entfernt; meine Bekannten sind Finsternis.