Job 23

Job vastasi ja sanoi:

Tedy odpověděl Job a řekl:

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Což vždy předce naříkání mé za zpouru jmíno bude, ješto bída má těžší jest nežli lkání mé?

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Ó bych věděl, kde ho najíti, šel bych až k trůnu jeho.

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

Pořádně bych před ním vedl při, a ústa svá naplnil bych důvody.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

Zvěděl bych, jakými slovy by mně odpověděl, a porozuměl bych, co by mi řekl.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Zdaliž by podlé veliké síly své rozepři vedl se mnou? Nikoli, nýbrž on sám dal by mi sílu.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

Tuť by upřímý hádati se mohl s ním, a byl bych osvobozen všelijak od soudce svého.

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

Ale aj, půjdu-li upřímo dále, tam ho není; pakli nazpět, nepostihnu ho.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

By i čím zaměstknán byl na levo, předce ho nespatřím; zastře-li se na pravo, ovšem ho neuzřím.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

Nebo on zná cestu, kteráž jest při mně; bude-li mne zkušovati, jako zlato se ukáži.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Šlepějí zajisté jeho přídržela se noha má, cesty jeho šetřil jsem, abych se s ní neuchyloval.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

Aniž od přikázaní rtů jeho uchýlil jsem se, nýbrž ustaviv se na tom, schované jsem měl řeči úst jeho.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

On pak jestliže při čem stojí, kdo jej odvrátí? Ano duše jeho čehož jen žádá, toho hned dovodí.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

A vykoná uložení své o mně; nebo takových příkladů mnoho jest při něm.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Pročež před tváří jeho děsím se; když to rozvažuji, lekám se ho.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

Bůh zajisté zemdlil srdce mé, a Všemohoucí předěsil mne,

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

Tak že sotva jsem nezahynul v těch temnostech; nebo před tváří mou nezakryl mrákoty.