Psalms 49

Aŭskultu ĉi tion, ĉiuj popoloj; Atentu, ĉiuj loĝantoj de la mondo,

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Kaj altrangulo kaj malaltrangulo, Riĉulo kaj malriĉulo kune.

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

Mia buŝo diros saĝaĵon, Kaj la penso de mia koro prudentaĵon.

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

Mi klinos mian orelon al sentenco; Sur harpo mi esprimos mian enigmon.

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

Kial mi devus timi en tagoj de malbono, Kiam min ĉirkaŭas la malboneco de miaj persekutantoj,

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Kiuj fidas sian potencon Kaj fanfaronas per sia granda riĉeco?

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

Fraton tute ne liberigos homo, Nek donos al Dio elaĉeton por li

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

(Multekosta estus la elaĉeto de ilia animo, Kaj neniam tio estos),

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

Ke li restu viva eterne, Ke li ne vidu la tombon.

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

Oni ja vidas, ke saĝuloj mortas, Kaj ankaŭ malsaĝulo kaj sensciulo pereas Kaj lasas al aliaj sian havon.

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

Ilia deziro estas, ke iliaj domoj ekzistu por ĉiam, Kaj iliaj loĝejoj de generacio al generacio; Ili nomas siajn bienojn laŭ siaj nomoj.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

Sed homo ne restas longe en honoro; Li egaliĝas al bruto buĉota.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Tia estas ilia vojo, ilia espero, Kaj iliaj posteuloj aprobas ilian opinion. Sela.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Kiel ŝafoj ili estos metataj en Ŝeolon; La morto ilin paŝtos; Kaj matene virtuloj ilin ekposedos, Kaj ilia bildo pereos en Ŝeol, perdinte loĝejon.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Sed Dio liberigos mian animon el la mano de Ŝeol, Ĉar Li prenos min. Sela.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Ne timu, kiam homo riĉiĝas, Kiam grandiĝas la gloro de lia domo.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Ĉar mortante li nenion prenos; Ne iros post li malsupren lia honoro.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Ĉar kvankam li ĝuigas sian animon dum sia vivado, Kaj oni vin laŭdas por tio, ke vi faras al vi bone,

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Tamen li iros al la generacio de siaj patroj, Kiuj neniam vidos lumon.

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

Homo, kiu estas en honoro, sed ne havas prudenton, Estas egala al bruto buĉota.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.