Psalms 91

Den der sidder i den Højestes Skjul og dvæler i den Almægtiges Skygge,

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

siger til HERREN: Min Tilflugt, min Klippeborg, min Gud, på hvem jeg stoler.

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

Thi han frier dig fra Fuglefængerens Snare, fra ødelæggende Pest;

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

han dækker dig med sine Fjedre, under hans Vinger finder du Ly, hans Trofasthed er Skjold og Værge.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Du frygter ej Nattens Rædsler, ej Pilen der flyver om Dagen

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

ej Pesten, der sniger i Mørke, ej Middagens hærgende Sot.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

Falder end tusinde ved din Side, ti Tusinde ved din højre Hånd, til dig når det ikke hen;

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

du ser det kun med dit Øje, er kun Tilskuer ved de gudløses Straf;

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

(thi du, HERRE, er min Tilflugt) den Højeste tog du til Bolig.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

Der times dig intet ondt, dit Telt kommer Plage ej nær;

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

thi han byder sine Engle at vogte dig på alle dine Veje;

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

de skal bære dig på deres Hænder, at du ikke skal støde din Fod på nogen Sten;

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

du skal træde på Slanger og Øgler, trampe på Løver og Drager.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

"Da han klynger sig til mig, frier jeg ham ud, jeg bjærger ham, thi han kender mit Navn;

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

kalder han på mig, svarer jeg ham, i Trængsel er jeg hos ham, jeg frier ham og giver ham Ære:

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

med et langt Liv mætter jeg ham og lader ham skue min Frelse!"

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.