Psalms 90

(En Bøn af den Guds Mand Moses.) Herre, du var vor Bolig slægt efter slægt.

Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

Førend Bjergene fødtes og Jord og Jorderig blev til, fra Evighed til Evighed er du, o Gud!

Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

Mennesket gør du til Støv igen, du siger: "Vend tilbage, I Menneskebørn!"

Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

Thi tusind År er i dine Øjne som Dagen i Går, der svandt, som en Nattevagt.

Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

Du skyller dem bort, de bliver som en Søvn. Ved Morgen er de som Græsset, der gror;

Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

ved Morgen gror det og blomstrer, ved Aften er det vissent og tørt.

Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

Thi ved din Vrede svinder vi hen, og ved din Harme forfærdes vi.

Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.

Vor Skyld har du stillet dig for Øje, vor skjulte Brøst for dit Åsyns Lys.

Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

Thi alle vore Dage glider hen i din Vrede, vore År svinder hen som et Suk.

Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

Vore Livsdage er halvfjerdsindstyve År, og kommer det højt, da firsindstyve. Deres Herlighed er Møje og Slid, thi hastigt går det, vi flyver af Sted.

Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

Hvem fatter din Vredes Vælde, din Harme i Frygt for dig!

Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

At tælle vore Dage lære du os, så vi kan få Visdom i Hjertet!

Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

Vend tilbage, HERRE! Hvor længe! Hav Medynk med dine Tjenere;

Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

mæt os årle med din Miskundhed, så vi kan fryde og glæde os alle vore Dage.

Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

Glæd os det Dagetal, du ydmygede os, det Åremål, da vi led ondt!

Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

Lad dit Værk åbenbares for dine Tjenere og din Herlighed over deres Børn!

Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

HERREN vor Guds Livsalighed være over os! Og frem vore Hænders Værk for os, ja frem vore Hænders Værk!

Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!