Psalms 92

(En Salme. En Sang for Sabbatsdagen.) Det er godt at takke HERREN, lovsynge dit navn, du højeste,

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

ved Gry forkynde din Nåde, om Natten din Trofasthed

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

til tistrenget Lyre, til Harpe, til Strengeleg på Citer!

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

Thi ved dit Værk har du glædet mig, HERRE, jeg jubler over dine Hænders Gerning.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

Hvor store er dine Gerninger, HERRE, dine Tanker såre dybe!

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

Tåben fatter det ikke, Dåren skønner ej sligt.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

Spirer de gudløse end som Græsset, blomstrer end alle Udådsmænd, er det kun for at lægges øde for stedse,

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

men du er ophøjet for evigt, HERRE.

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

Thi se, dine Fjender, HERRE, se, dine Fjender går under, alle Udådsmænd spredes!

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

Du har løftet mit Horn som Vildoksens, kvæget mig med den friskeste Olie;

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

det fryder mit Øje at se mine Fjender, mit Øre at høre mine Avindsmænd.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

De retfærdige grønnes som Palmen, vokser som Libanons Ceder;

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

plantet i HERRENs Hus grønnes de i vor Guds Forgårde;

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

selv grånende bærer de Frugt, er friske og fulde af Saft

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

for at vidne, at HERREN er retvis, min Klippe, hos hvem ingen Uret findes.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.