Psalms 35

(Af David.) HERRE, træt med dem, der trætter med mig, strid imod dem, der strider mod mig,

Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

grib dit Skjold og dit Værge, rejs dig og hjælp mig,

Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

tag Spyd og Økse frem mod dem, der forfølger mig, sig til min Sjæl: "Jeg er din Frelse!"

Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

Lad dem beskæmmes og blues, som vil mig til Livs, og de, der ønsker mig ondt, lad dem rødmende vige,

Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

de blive som Avner for Vinden, og HERRENs Engel nedstøde dem,

Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

deres Vej blive mørk og glat, og HERRENs Engel forfølge dem!

Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

Thi uden Grund har de sat deres Garn for mig, gravet min Sjæl en Grav.

Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

Lad Undergang uventet ramme ham, lad Garnet, han satte, hilde ham selv, lad ham falde i Graven.

Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

Min Sjæl skal juble i HERREN, glædes ved hans Frelse,

Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

alle mine Ledemod sige: "HERRE, hvo er som du, du, som frelser den arme fra hans Overmand, den arme og fattige fra Røveren!"

Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

Falske Vidner står frem, de spørger mig om, hvad jeg ej kender til;

Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

de lønner mig godt med ondt, min Sjæl er forladt.

He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

Da de var syge, gik jeg i Sæk, med Faste spæged jeg mig, jeg bad med sænket Hoved,

Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

som var det en Ven eller Broder; jeg gik, som sørged jeg over min Moder, knuget af Sorg.

Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

Men nu jeg vakler, glæder de sig, de stimler sammen, Uslinger, fremmede for mig, stimler sammen imod mig, håner mig uden Ophør;

Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

for min Venlighed dænger de mig med Hån, de skærer Tænder imod mig.

Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

Herre, hvor længe vil du se til? Frels dog min Sjæl fra deres Brøl, min eneste fra Løver.

Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

Jeg vil takke dig i en stor Forsamling, love dig blandt mange Folk.

Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

Lad ej dem, som med Urette er mine Fjender, glæde sig over mig, lad ej dem, som hader mig uden Grund, sende spotske Blikke!

Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

Thi de taler ej Fred mod de stille i Landet udtænker de Svig;

Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

de spærrer Munden op imod mig og siger: "Ha, ha! Vi så det med egne Øjne!"

Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

Du så det, HERRE, vær ikke tavs, Herre, hold dig ej borte fra mig;

Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

rejs dig, vågn op for min Ret, for min Sag, min Gud og Herre,

Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

døm mig efter din Retfærd HERRE, min Gud, lad dem ikke glæde sig over mig

Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

Og sige i Hjertet: "Ha! som vi ønsked!" lad dem ikke sige: "Vi slugte ham!"

Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

Til Skam og Skændsel blive enhver, hvem min Ulykke glæder; lad dem, der hovmoder sig over mig, hyldes i Spot og Spe.

Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

Men de, der vil min Ret, lad dem juble og glæde sig, stadigen sige: "Lovet være HERREN, som under sin Tjener Fred!"

Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

Min Tunge skal forkynde din Retfærd, Dagen igennem din Pris.

Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.