Psalms 49

För sångmästaren; av Koras söner; en psalm.

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

 Hören detta, alla folk,  lyssnen härtill, I alla som leven i världen,

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

 både låga och höga,  rika såväl som fattiga.

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

 Hin mun skall tala visdom,  och mitt hjärtas tanke skall vara förstånd.

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

 Jag vill böja mitt öra till lärorikt tal,  jag vill yppa vid harpan min förborgade kunskap.

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

 Varför skulle jag frukta i olyckans dagar,  när mina förföljares ondska omgiver mig?

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

 De förlita sig på sina ägodelar  och berömma sig av sin stora rikedom.

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

 Men sin broder kan ingen förlossa  eller giva Gud lösepenning för honom.

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

 För dyr är lösen för hans själ  och kan icke betalas till evig tid,

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

 så att han skulle få leva för alltid  och undgå att se graven.

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

 Nej, man skall se att visa män dö,  att dårar och oförnuftiga förgås likasom de;  de måste lämna sina ägodelar åt andra.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

 De tänka att deras hus skola bestå evinnerligen,  deras boningar från släkte till släkte;  de uppkalla jordagods efter sina namn.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

 Men en människa har, mitt i sin härlighet, intet bestånd,  hon är lik fänaden, som förgöres.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

 Den vägen gå de, dårar som de äro,  och de följas av andra som finna behag i deras tal.  Sela.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

 Såsom en fårhjord drivas de ned till dödsriket,      där döden bliver deras herde.  Så få de redliga makt över dem,      när morgonen gryr,  medan deras skepnader förtäras av dödsriket      och ej få annan boning.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

 Men min själ skall Gud förlossa      ifrån dödsrikets våld,  ty han skall upptaga mig.  Sela.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

 Frukta icke, när en man bliver rik,  när hans hus växer till i härlighet.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

 Ty av allt detta får han vid sin död intet med sig,  och hans härlighet följer honom icke ditned.

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

 Om han ock prisar sig välsignad under sitt liv,  ja, om man än berömmer dig, när du gör goda dagar,  så skall dock vars och ens själ gå till hans fäders släkte,  till dem som aldrig mer se ljuset.

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

 En människa som, mitt i sin härlighet, är utan förstånd,  hon är lik fänaden, som förgöres.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.