Job 23

Därefter tog Job till orda och sade:

Job vastasi ja sanoi:

 Också i dag vill min klaga göra uppror.  Min hand kännes matt för min suckans skull.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

 Om jag blott visste huru jag skulle finna honom,  huru jag kunde komma dit där han bor!

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

 Jag skulle då lägga fram för honom min sak  och fylla min mun med bevis.

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

 Jag ville väl höra vad han kunde svara mig,  och förnimma vad han skulle säga till mig.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

 Icke med övermakt finge han bekämpa mig,  nej, han borde allenast lyssna till mig.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

 Då skulle hans motpart stå här såsom en redlig man,  ja, då skulle jag för alltid komma undan min domare.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

 Men går jag mot öster, så är han icke där;  går jag mot väster, så varsnar jag honom ej;

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

 har han något att skaffa i norr, jag skådar honom icke;  döljer han sig i söder, jag ser honom ej heller där.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

 Han vet ju vilken väg jag har vandrat;  han har prövat mig, och jag har befunnits lik guld.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

 Vid hans spår har min for hållit fast,  hans väg har jag följt, utan att vika av.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

 Från hans läppars bud har jag icke gjort något avsteg;  mer än egna rådslut har jag aktat hans muns tal.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

 Men hans vilja är orygglig; vem kan hindra honom?  Vad honom lyster, det gör han ock.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

 Ja, han giver mig fullt upp min beskärda del,  och mycket av samma slag har han ännu i förvar.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

 Därför gripes jag av förskräckelse för hans ansikte;  när jag betänker det, fruktar jag för honom.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

 Det är Gud som har gjort mitt hjärta försagt,  den Allsmäktige är det som har vållat min förskräckelse,

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

 ty jag fick icke förgås, innan mörkret kom,  dödsnatten undanhöll han mig.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.