Job 23

Da tok Job til orde og sa:

Job vastasi ja sanoi:

Ennu idag gjelder min klage for å være gjenstridighet; min hånd hviler dog tungt på mitt sukk.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Bare jeg visste å finne ham og kunde komme frem til hans trone!

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Jeg skulde legge min sak frem for hans åsyn og fylle min munn med beviser.

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

Jeg skulde få vite de ord han vilde svare mig, og merke mig hvad han vilde si til mig.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

Skulde han da med full kraft stride mot mig? Mon ikke just han skulde akte på mine ord?

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Da skulde en rettskaffen mann gå i rette med ham, og jeg skulde slippe fra min dommer for all tid.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

Men går jeg mot øst, så er han ikke der; går jeg mot vest, så blir jeg ikke var ham;

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

er han virksom i nord, så ser jeg ham ikke; går han mot syd, så øiner jeg ham ikke.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

For han kjenner den vei jeg holder mig til; prøvde han mig, så skulde jeg gå frem av prøven som gullet.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

Min fot holdt sig i hans spor; jeg fulgte hans vei og bøide ikke av.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Fra hans lebers bud vek jeg ikke; fremfor min egen lov aktet jeg på hans munns ord.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

Men han er den eneste, og hvem hindrer ham? Hvad hans sjel lyster, det gjør han.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

For han fullbyrder det han har fastsatt for mig, og av sådant er det meget hos ham.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Derfor reddes jeg for ham; tenker jeg på det, så bever jeg for ham.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Og Gud har knekket mitt mot, og den Allmektige har forferdet mig,

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

fordi jeg ikke blev rykket bort før mørket kom, og fordi han ikke skjulte ulykkens natt for mig.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.