Job 32

Miután ez a három ember megszünt vala felelni Jóbnak, mivel ő igaz vala önmaga előtt:

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Haragra gerjede Elihu, a Barakeél fia, a ki Búztól való vala, a Rám nemzetségéből. Jób ellen gerjedt föl haragja, mivel az igazabbnak tartotta magát Istennél.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

De felgerjedt haragja az ő három barátja ellen is, mivelhogy nem találják vala el a feleletet, mégis kárhoztatják vala Jóbot.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

Elihu azonban várakozott a Jóbbal való beszéddel, mert amazok öregebbek valának ő nála.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

De mikor látta Elihu, hogy nincs felelet a három férfiú szájában, akkor gerjede föl az ő haragja.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

És felele a Búztól való Elihu, Barakeél fia, és monda: Napjaimra nézve én még csekély vagyok, ti pedig élemedett emberek, azért tartózkodtam és féltem tudatni veletek véleményemet.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Gondoltam: Hadd szóljanak a napok; és hadd hirdessen bölcseséget az évek sokasága!

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Pedig a lélek az az emberben és a Mindenható lehellése, a mi értelmet ad néki!

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Nem a nagyok a bölcsek, és nem a vének értik az ítéletet.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

Azt mondom azért: Hallgass reám, hadd tudassam én is véleményemet!

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Ímé, én végig vártam beszédeiteket, figyeltem, a míg okoskodtatok, a míg szavakat keresgéltetek.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Igen ügyeltem reátok és ímé, Jóbot egyikőtök sem czáfolá meg, sem beszédére meg nem felelt.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Ne mondjátok azt: Bölcseségre találtunk, Isten győzheti meg őt és nem ember!

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Mivel én ellenem nem intézett beszédet, nem is a ti beszédeitekkel válaszolok hát néki.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Megzavarodának és nem feleltek többé; kifogyott belőlök a szó.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

Vártam, de nem szóltak, csak álltak és nem feleltek többé.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Hadd feleljek hát én is magamért, hadd tudassam én is véleményemet!

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Mert tele vagyok beszéddel; unszolgat engem a bennem levő lélek.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

Ímé, bensőm olyan, mint az *új* bor, a melynek nyílása nincsen; miként az új tömlők, *csaknem* szétszakad.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Szólok tehát, hogy levegőhöz jussak; felnyitom ajkaimat, és felelek.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

Nem leszek személyválogató senki iránt; nem hizelkedem egy embernek sem;

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Mert én hizelkedni nem tudok; könnyen elszólíthatna engem a teremtőm!

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.