Job 24

Miért is nem titkolja el a Mindenható az ő *büntetésének* idejét, és miért is nem látják meg az őt ismerők az ő *ítéletének* napjait?!

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

A határokat odább tolják, a nyájat elrabolják és legeltetik.

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

Az árvák szamarát elhajtják, *és* az özvegynek ökrét zálogba viszik.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

Lelökik az útról a szegényeket, *és* a föld nyomorultjai együtt lappanganak.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

Ímé, mint a vad szamarak a sivatagban, úgy mennek ki munkájukra élelmet keresni; a puszta ad nékik kenyeret fiaik számára.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

A mezőn a más vetését aratják, és a gonosznak szőlőjét szedik.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

Mezítelenül hálnak, testi ruha nélkül, még a hidegben sincs takarójuk.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

A hegyi zápor csurog le rólok, s hajlékuk nem lévén, a sziklát ölelik.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

Elszakítják az emlőtől az árvát, és a szegényen levőt zálogba viszik.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Mezítelenül járnak, ruha nélkül, és éhesen vonszolják a kévét.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

Az ő kerítéseik közt ütik az olajat, és tapossák a kádakat, de szomjuhoznak.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

A városból haldoklók rimánkodnak, a megsebzettek lelke kiált, de Isten nem törődik e méltatlansággal.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

Ezek pártot ütöttek a világosság ellen, utait nem is ismerik, nem ülnek annak ösvényein.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Napkeltekor fölkel a gyilkos, megöli a szegényt és szűkölködőt, éjjel pedig olyan, mint a tolvaj.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

A paráznának szeme pedig az alkonyatot lesi, mondván: Ne nézzen szem reám, és arczára álarczot teszen.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

Setétben tör be a házakba; nappal elzárkóznak, nem szeretik a világosságot.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

Sőt inkább a reggel nékik olyan, mint a halálnak árnyéka, mert megbarátkoztak a halál árnyékának félelmeivel.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Könnyen siklik tova a víz színén, birtoka átkozott a földön, nem tér a szőlőkbe vivő útra.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

Szárazság és hőség nyeli el a hó vizét, a pokol azokat, a kik vétkeznek.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

Elfelejti őt az anyaméh, féregnek lesz édességévé, nem emlékeznek róla többé, és összetörik, mint a reves fa,

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

A ki megrontotta a meddőt, a ki nem szül, és az özvegygyel jót nem tett.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

De megtámogatja erejével a hatalmasokat; felkel az, pedig nem bízott már az élethez.

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

Biztonságot ad néki, hogy támaszkodjék, de szemei vigyáznak azoknak útjaira.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Magasra emelkednek, egy kevés idő és már nincsenek! Alásülylyednek, mint akárki és elenyésznek; és levágattatnak, mint a búzakalász.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Avagy nem így van-é? Ki hazudtolhatna meg engem, és tehetné semmivé beszédemet?

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?