Psalms 91

Celui qui demeure sous l'abri du Très-Haut Repose à l'ombre du Tout Puissant.
Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Je dis à l'Eternel: Mon refuge et ma forteresse, Mon Dieu en qui je me confie!
Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Car c'est lui qui te délivre du filet de l'oiseleur, De la peste et de ses ravages.
Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Il te couvrira de ses plumes, Et tu trouveras un refuge sous ses ailes; Sa fidélité est un bouclier et une cuirasse.
Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Tu ne craindras ni les terreurs de la nuit, Ni la flèche qui vole de jour,
Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Ni la peste qui marche dans les ténèbres, Ni la contagion qui frappe en plein midi.
Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
Que mille tombent à ton côté, Et dix mille à ta droite, Tu ne seras pas atteint;
Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
De tes yeux seulement tu regarderas, Et tu verras la rétribution des méchants.
Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Car tu es mon refuge, ô Eternel! Tu fais du Très-Haut ta retraite.
Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Aucun malheur ne t'arrivera, Aucun fléau n'approchera de ta tente.
Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Car il ordonnera à ses anges De te garder dans toutes tes voies;
Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Ils te porteront sur les mains, De peur que ton pied ne heurte contre une pierre.
Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
Tu marcheras sur le lion et sur l'aspic, Tu fouleras le lionceau et le dragon.
Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Puisqu'il m'aime, je le délivrerai; Je le protégerai, puisqu'il connaît mon nom.
Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Il m'invoquera, et je lui répondrai; Je serai avec lui dans la détresse, Je le délivrerai et je le glorifierai.
Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Je le rassasierai de longs jours, Et je lui ferai voir mon salut.
Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.