Job 23

Job prit la parole et dit:

Job vastasi ja sanoi:

Maintenant encore ma plainte est une révolte, Mais la souffrance étouffe mes soupirs.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Oh! si je savais où le trouver, Si je pouvais arriver jusqu'à son trône,

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Je plaiderais ma cause devant lui, Je remplirais ma bouche d'arguments,

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

Je connaîtrais ce qu'il peut avoir à répondre, Je verrais ce qu'il peut avoir à me dire.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

Emploierait-il toute sa force à me combattre? Ne daignerait-il pas au moins m'écouter?

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

Ce serait un homme droit qui plaiderait avec lui, Et je serais pour toujours absous par mon juge.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

Mais, si je vais à l'orient, il n'y est pas; Si je vais à l'occident, je ne le trouve pas;

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

Est-il occupé au nord, je ne puis le voir; Se cache-t-il au midi, je ne puis le découvrir.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

Il sait néanmoins quelle voie j'ai suivie; Et, s'il m'éprouvait, je sortirais pur comme l'or.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

Mon pied s'est attaché à ses pas; J'ai gardé sa voie, et je ne m'en suis point détourné.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

Je n'ai pas abandonné les commandements de ses lèvres; J'ai fait plier ma volonté aux paroles de sa bouche.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

Mais sa résolution est arrêtée; qui s'y opposera? Ce que son âme désire, il l'exécute.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

Il accomplira donc ses desseins à mon égard, Et il en concevra bien d'autres encore.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Voilà pourquoi sa présence m'épouvante; Quand j'y pense, j'ai peur de lui.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Dieu a brisé mon courage, Le Tout-Puissant m'a rempli d'effroi.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

Car ce ne sont pas les ténèbres qui m'anéantissent, Ce n'est pas l'obscurité dont je suis couvert.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.