Psalms 83

Asaphin Psalmi ja veisu. Jumala, älä niin ratki vaikene, ja älä niin ääneti ole: Jumala, älä sitä niin kärsi.

En sang, en salme av Asaf.

Sillä katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylentävät päänsä.

Gud, ti ikke! Vær ikke stille og hold dig ikke rolig, Gud!

He pitävät kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pitävät neuvoa sinun salatuitas vastaan,

For se, dine fiender larmer, og de som hater dig, løfter hodet.

Sanoen: tulkaat, hävittäkäämme heitä, niin ettei he ensinkään kansa olisikaan, ettei Israelin nimeä silleen muisteltaisi.

Mot ditt folk legger de med svik hemmelige råd, og de rådslår mot dem du verner.

Sillä he ovat sydämessänsä panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan:

De sier: Kom og la oss utslette dem, så de ikke mere er et folk, og Israels navn skal ikke mere kommes i hu.

Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset,

For de har av hjertet rådslått med hverandre; mot dig inngår de pakt,

Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset.

Edoms telt og ismaelittene, Moab og hagarenene,

Assur on myös itsensä heihin liittänyt, auttamaan Lotin lapsia, Sela!

Gebal og Ammon og Amalek, Filistea tillikemed innbyggerne av Tyrus.

Tee niille niinkuin Midianilaisille, niinkuin Siseralle, niinkuin Jabinille Kisonin ojan tykönä;

Også Assur har gitt sig i lag med dem, de er blitt Lots barns arm. Sela.

Jotka mestattiin Endorin tykönä, ja tulivat loaksi maan päälle.

Gjør med dem som med Midian, som med Sisera, som med Jabin ved bekken Kison!

Tee heidän pääruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin, ja kaikki heidän ylimmäisensä niinkuin Seban ja Salmunnan,

De blev ødelagt ved En-Dor, de blev til gjødsel for jorden.

Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet.

La det gå dem, deres ypperste menn, som Oreb og som Se'eb, og alle deres fyrster som Sebah og som Salmunna,

Jumala, tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edessä.

dem som sier: Vi vil ta oss Guds boliger til eie!

Niinkuin kulo metsän polttaa, ja niinkuin liekki mäet sytyttää;

Min Gud, gjør dem som en støvhvirvel, som agner for vinden!

Vainoo juuri niin heitä sinun rajuilmallas, ja hämmästytä heitä tuulispäälläs.

Som en ild som tender en skog, og som en lue som setter fjell i brand,

Täytä heidän kasvonsa häpiällä, että he sinun nimeäs, Herra, etsisivät.

således forfølge du dem med din storm og forferde du dem med ditt stormvær!

Hävetköön he ja hämmästyköön ijankaikkisesti, ja häpiään tulkoon ja hukkukoon.

Fyll deres åsyn med skam, så de søker ditt navn, Herre!

Niin he saavat tuta, että sinä, jonka ainoan nimi on Herra, olet ylimmäinen kaikessa maailmassa.

La dem blues og forferdes til evig tid, la dem bli til skamme og gå under! Og la dem kjenne at du alene har navnet Herre, den Høieste over all jorden!