Psalms 74

Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

En læresalme av Asaf. Hvorfor, Gud, har du forkastet oss for evig tid? Hvorfor ryker din vrede mot den hjord du før?

Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Kom i hu din menighet, som du vant din i fordums tid, som du gjenløste til å være din arvs stamme, Sions berg, hvor du tok bolig!

Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Opløft dine trin til de evige grushoper! Alt har fienden fordervet i helligdommen.

Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Dine motstandere har brølt midt i ditt forsamlingshus; de har satt sine egne tegn op til tegn.

Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

Det var et syn som når økser løftes i tykke skogen.

Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

Og nu, alt det som fantes av billedverk, det slo de sønder med øks og hammer.

He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

De har satt ild på din helligdom; like til grunnen har de vanhelliget ditt navns bolig.

He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

De har sagt i sitt hjerte: Vi vil ødelegge dem alle tilsammen! De har opbrent alle Guds forsamlingshus i landet.

Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

Våre egne tegn ser vi ikke; det er ikke nogen profet mere, ikke nogen hos oss som vet hvor lenge det skal vare.

Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

Hvor lenge, Gud, skal motstanderen håne, fienden forakte ditt navn evindelig?

Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

Hvorfor drar du din hånd, din høire hånd tilbake? Ta den ut av din barm og ødelegg!

Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

Gud er dog min konge fra fordums tid, han som skaper frelse på den vide jord.

Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

Du er den som skilte havet med din styrke, knuste dragenes hoder på vannene.

Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

Du sønderslo Leviatans hoder, du gav den til føde for ørkenens folk.

Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

Du lot kilde og bekk bryte frem, du uttørket evige strømmer.

Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

Dig hører dagen til, dig også natten; du har skapt himmellysene og solen.

Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

Du har fastsatt alle jordens grenser; sommer og vinter - du har dannet dem.

Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Kom dette i hu: Fienden har hånet Herren, og et dårlig folk har foraktet ditt navn!

Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

Overgi ikke din turteldue til den mordlystne skare, glem ikke dine elendiges skare evindelig!

Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

Se til pakten! For landets mørke steder er fulle av volds boliger.

Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

La ikke den undertrykte vende tilbake med skam, la den elendige og fattige love ditt navn!

Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

Reis dig, Gud, før din sak, kom i hu at du blir hånet av dåren hele dagen!

Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.

Glem ikke dine fienders røst, dine motstanderes bulder, som stiger op all tid!