Job 32

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

De tre menn svarte ikke Job mere, fordi han var rettferdig i sine egne øine.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Da optendtes Elihus vrede - han stammet fra Bus og var sønn av Barak'el, av Rams ætt. Mot Job optendtes hans vrede, fordi han holdt sig selv for å være rettferdig for Gud,

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

og mot hans tre venner optendtes hans vrede, fordi de ikke fant noget svar og allikevel dømte Job skyldig.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Elihu hadde ventet med å tale til Job, fordi de andre var eldre av år enn han.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

Da nu Elihu så at det ikke var noget svar i de tre menns munn, da optendtes hans vrede.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Så tok da Elihu, sønn av Barak'el, busitten, til orde og sa: Jeg er ung av år, og I er gråhårede; derfor holdt jeg mig tilbake og torde ikke uttale for eder hvad jeg vet.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Jeg tenkte: La alderen tale og de mange år forkynne visdom!

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Dog, det er menneskets ånd og den Allmektiges åndepust som gjør forstandig.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

De gamle er ikke alltid vise, ikke alltid forstår oldinger hvad rett er.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Derfor sier jeg: Hør nu på mig! Også jeg vil uttale hvad jeg vet.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Jeg ventet på eders ord, jeg lyttet efter forstandig tale fra eder, mens I grundet på hvad I skulde si.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Jeg gav akt på eder; men det var ingen av eder som gjendrev Job, ingen som svarte på hans ord.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Si ikke: Vi har funnet visdom hos ham; bare Gud kan få bukt med ham, ikke noget menneske!

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Han har jo ikke rettet sin tale mot mig, og med eders ord vil jeg ikke svare ham.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

De er forferdet og svarer ikke mere; ordene er blitt borte for dem.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Skal jeg vente, fordi de ikke taler, fordi de står der og ikke svarer mere?

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Også jeg vil nu svare for min del; også jeg vil uttale hvad jeg vet.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

For jeg er full av ord; ånden i mitt indre driver mig.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Mitt indre er som innestengt vin; som nyfylte skinnsekker vil det revne.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

Jeg vil tale, så jeg kan få luft; jeg vil åpne mine leber og svare.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Jeg vil ikke ta parti for nogen, og jeg vil ikke smigre for noget menneske;

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

for jeg forstår ikke å smigre; ellers kunde min skaper lett rykke mig bort.