Job 31

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

En pakt hadde jeg gjort med mine øine, at jeg ikke skulde se på en jomfru.

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Hvad lodd vilde jeg ellers få av Gud i himmelen, eller hvad arv av den Allmektige i det høie?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Rammer ikke fordervelse den urettferdige, og ulykke dem som gjør det onde?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Ser ikke han mine veier, og teller han ikke alle mine skritt?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Dersom jeg har faret frem med falskhet, og min fot har hastet til svik

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

- la Gud veie mig på rettferds vektskål, og han skal se at jeg er uten skyld -

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

dersom mine skritt har bøid av fra veien, og mitt hjerte har fulgt mine øine, og dersom der er nogen flekk på mine hender,

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

gid da en annen må ete det jeg har sådd, og gid det jeg har plantet, må rykkes op med rot!

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Dersom mitt hjerte har latt sig dåre for en kvinnes skyld, og jeg har luret ved min næstes dør,

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

gid da min hustru må male korn for en annen, og andre menn bøie sig over henne!

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

For slikt er en skjenselsdåd, det er en misgjerning, hjemfalt til dom;

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

det er en ild som fortærer like til avgrunnen; alt mitt gods skulde den gjøre ende på.

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Har jeg krenket min træls og min trælkvinnes rett, når de hadde nogen trette med mig?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Hvad skulde jeg da gjøre om Gud stod op, og hvad skulde jeg svare ham om han gransket saken?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Har ikke han som skapte mig i mors liv, skapt også dem, og har ikke en og den samme dannet oss i mors liv?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Har jeg nektet fattigfolk det de ønsket, og latt enkens øine tæres bort?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Har jeg ett mitt brød alene, så den farløse ikke fikk ete av det?

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Nei, fra min ungdom av vokste han op hos mig som hos en far, og fra min mors liv av førte jeg henne ved hånden.

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Har jeg kunnet se en ulykkelig uten klær eller en fattig uten et plagg å ha på sig?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Måtte ikke hans lender velsigne mig, fordi han fikk varme sig med ull av mine får?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Har jeg løftet min hånd mot den farløse, fordi jeg var viss på å få medhold i retten?

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Gid da min skulder må falle fra sitt ledd, og min arm bli brutt løs fra sin skål!

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

For Guds straff fylte mig med redsel, og mot hans velde maktet jeg intet.

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Har jeg satt mitt håp til gullet og sagt til gullklumpen: Du er min tillit?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Har jeg gledet mig fordi min rikdom blev stor, og fordi min hånd vant mig meget gods?

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

Når jeg så sollyset, hvorledes det strålte, og månen, hvor herlig den skred frem,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

blev da mitt hjerte dåret i lønndom, så jeg sendte dem håndkyss?

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Nei, også det vilde være en misgjerning, hjemfalt til dom; for da hadde jeg fornektet Gud i det høie.

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Har jeg gledet mig ved min fiendes uferd og jublet når ulykken rammet ham?

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Nei, jeg tillot ikke min munn å synde ved å forbanne ham og ønske ham døden.

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Må ikke mine husfolk vidne at enhver fikk mette sig ved mitt bord?

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Aldri måtte en fremmed ligge utenfor mitt hus om natten; jeg åpnet mine dører for den veifarende.

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Har jeg, som mennesker pleier, skjult mine synder og dulgt min misgjerning i min barm,

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

fordi jeg fryktet den store mengde og var redd for de fornemme slekters forakt, så jeg tidde stille og ikke gikk ut av min dør?

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Å, om jeg hadde nogen som vilde høre på mig! Se, her er min underskrift, la den Allmektige svare mig! Å, om jeg hadde det skrift min motpart har satt op!

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Sannelig, jeg skulde ta det på min skulder, jeg skulde feste det til mitt hode som en krone;

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

jeg skulde gjøre ham regnskap for alle mine skritt, som en fyrste skulde jeg møte ham.

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Dersom min aker skriker over mig, og alle dens furer gråter,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

dersom jeg har fortæret dens grøde uten betaling og utslukket dens eiers liv,

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

gid det da må vokse torner på min aker istedenfor hvete og ugress istedenfor bygg! Her ender Jobs ord.