Psalms 35

Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

Dávidé. Perelj Uram a velem perlőkkel; harczolj a velem harczolókkal.

Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

Ragadj paizst és vértet, és kelj föl segítségemre.

Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

Szegezz dárdát és rekeszd el üldözőim útját, mondd lelkemnek: Én vagyok segítséged.

Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

Szégyen, gyalázat érje azokat, a kik lelkemet keresik; vettessenek hátra és piruljanak, a kik vesztemet koholják.

Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

Legyenek olyanok, mint a polyva a szél előtt; az Úrnak angyala verdesse *őket.*

Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

Legyen útjok sötét, csuszamlós, s az Úrnak angyala kergesse őket.

Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

Mert ok nélkül vetették elém titkon vont hálójokat, és ok nélkül ástak vermet az én lelkemnek.

Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

Érje őt romlás váratlanul, fogja meg hálója, a melyet kivetett, essék belé a veszedelembe.

Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

Az én lelkem pedig vigad majd az Úrban, örvendezve szabadításában.

Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

Minden tetemem ezt mondja majd: Kicsoda olyan, mint te, Uram?! A ki megszabadítod a nyomorultat a nála erősebbtől, a szegényt és szűkölködőt az ő megrablójától.

Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

Erőszakos tanúk állnak elő; azt kérdezik tőlem, a miről nem tudok.

He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

Jóért roszszal fizetnek meg nékem, megrabolják lelkemet.

Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

Pedig én az ő betegségökben gyászba öltöztem, bőjttel gyötörtem lelkemet, imádságom kebelemre vissza-vissza szállt.

Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

Mintha barátom, testvérem volna, úgy jártam-keltem *érte;* mintha anyámat siratnám, úgy jártam bútól meghajolva:

Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

Ők pedig örültek az én bukásomon és összegyűltek; összegyűltek ellenem a rágalmazók, tudtom nélkül gyaláztak és nem nyugodtak,

Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

Ingyenélők léha csúfkodásai közt fogaikat vicsorgatva rám.

Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

Oh Uram, meddig nézed? Szabadítsd meg lelkemet tombolásaiktól, az oroszlánkölyköktől az én egyetlenemet.

Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

Dicsérlek a nagy gyülekezetben, az erős nép között magasztallak téged.

Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

Ne örüljenek rajtam az én hazug ellenségeim, méltatlan gyűlölőim se hunyorgassanak rám.

Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

Mert nem beszélnek békességet, hanem a kik békességesek e földön, azok ellen álnok dolgokat koholnak.

Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

Föltátották rám szájokat, azt mondták: Haha! Haha! Látta a szemünk.

Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

Láttad, oh Uram - ne hallgass, oh Uram; ne légy távol tőlem!

Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

Serkenj föl, ébredj ítéletemre, oh Uram, Istenem, az én ügyemért.

Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

Ítélj meg engem a te igazságod szerint, oh Uram, Istenem, hogy ne öröljenek rajtam!

Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

Ne mondhassák szívökben: Örülj mi lelkünk! Ne mondhassák: Elnyeltük őt!

Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

Szégyenüljenek meg, piruljanak együttesen, a kik bajomnak örülnek; szégyen és gyalázat borítsa be őket, a kik felfuvalkodtak ellenem.

Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

Vigadjanak és örüljenek, a kik kivánják az én igazságomat, hadd mondják mindenkor: Nagy az Úr, a ki kivánja az ő szolgájának békességét.

Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.

Az én nyelvem pedig hirdetni fogja a te igazságodat, a te dicsőségedet minden napon.