Job 23

Så tog Job til Orde og svarede:

Job vastasi ja sanoi:

"Også i Dag er der Trods i min Klage, tungt ligger hans Hånd på mit Suk!

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

Ak, vidste jeg Vej til at finde ham, kunde jeg nå hans Trone!

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

Da vilde jeg udrede Sagen for ham og fylde min Mund med Beviser,

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

vide, hvad Svar han gav mig, skønne, hvad han sagde til mig!

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

Mon han da satte sin Almagt imod mig? Nej, visselig agted han på mig;

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

da gik en oprigtig i Rette med ham, og jeg bjærged for evigt min Ret.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

Men går jeg mod Øst, da er han der ikke, mod Vest, jeg mærker ej til ham;

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

jeg søger i Nord og ser ham ikke, drejer mod Syd og øjner ham ej.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

Thi han kender min Vej og min Vandel, som Guld går jeg frem af hans Prøve.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

Min Fod har holdt fast ved hans Spor, hans Vej har jeg fulgt, veg ikke derfra,

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

fra hans Læbers Bud er jeg ikke veget, hans Ord har jeg gemt i mit Bryst.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

Men han gjorde sit Valg, hvem hindrer ham Han udfører, hvad hans Sjæl attrår.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

Thi han fuldbyrder, hvad han bestemte, og af sligt har han meget for.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

Derfor forfærdes jeg for ham og gruer ved Tanken om ham.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

Ja, Gud har nedbrudt mit Mod, forfærdet mig har den Almægtige;

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

thi jeg går til i Mørket, mit Åsyn dækkes af Mulm.

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.