Psalms 35

Davidov. Optuži, Jahve, tužitelje moje i napadni one koji mene napadaju!
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
Stavi oklop, uzmi štit svoj i ustani meni u pomoć!
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Zavitlaj kopljem i presretni progonitelje moje, reci mojoj duši: "Ja sam tvoje spasenje."
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
Nek' se smetu i postide koji život moj traže, nek' uzmaknu i nek' se posrame koji mi propast snuju!
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Nek' budu k'o pljeva na vjetru kad ih Anđeo Jahvin potjera!
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
Mračni i skliski bili im putovi kad ih Anđeo Jahvin bude gonio!
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
Bez razloga napeše mi mrežu, bez razloga grob duši mojoj iskopaše.
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
Propast će ih stići iznenada, u mrežu koju napeše sami će se uhvatiti, past će u jamu što je iskopaše!
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
A moja će duše klicati u Jahvi, radovat će se u spasenju njegovu.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
Sve će kosti moje govoriti: Tko je, Jahve, poput tebe koji ubogog spasavaš od silnika, jadnika i siromaha od pljačkaša?
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
Ustadoše svjedoci opaki: pitaju me za ono što ne znam.
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
Vraćaju mi zlo za dobro, duša moja zapada u osamu.
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
U bolesti njihovoj nosio sam kostrijet, dušu svoju postom morio, i molitva mi se u krilo vraćala.
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
Kao za prijateljem, za bratom - obilažah tužan; od žalosti se pogurih kao onaj što za majkom žali.
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
A sada kad posrnuh ja, oni se raduju, skupiše se protiv mene da udare iznenada, i bez prestanka oni me razdiru.
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
Ruglom na ruglo iskušavaju me i zubima škripaju na mene.
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
O Jahve, dokle ćeš gledati? Istrgni mi dušu nasrtajima njihovim, otmi lavovima jedino dobro moje!
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
Zahvalit ću ti u velikom zboru, slavit ću te među pukom brojnim.
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
Nek' se ne raduju nada mnom dušmani nepravedni, nek' ne namiguju očima oni koji me nizašto mrze!
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
Jer oni ne misle o miru, već spletke snuju protiv mirnih u zemlji.
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
Razvaljuju svoja usta na me i govore: "Ha, ha, vidjesmo očima svojim!"
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
Ti sve vidiš, o Jahve! Nemoj šutjeti! Gospode, od mene se ne udaljuj!
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
Preni se, ustani da me obraniš, Bože moj, Gospode, vodi parnicu moju!
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Po svojoj me pravdi sudi, Jahve, Bože moj, nek' se ne raduju nada mnom!
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Nek' ne misle u srcu: "Ispunila nam se želja!" Nek' ne reknu: "Progutali smo ga!"
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
Nek' se postide i posrame svi zajedno koji se nesreći mojoj raduju! Nek' se odjenu stidom i sramotom oni koji se podižu na me!
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
Nek' radosno kliču kojima je pravo moje na srcu i nek' svagda govore: "Velik je Jahve! Milo mu je spasenje sluge njegova!"
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
A moj će jezik kazivati pravdu tvoju i hvalu tebi navijeke.
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.