Psalms 2

2:1

quare turbabuntur gentes et tribus meditabuntur inania

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

2:2

consurgent reges terrae et principes tractabunt pariter adversum Dominum et adversum christum eius

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

2:3

disrumpamus vincula eorum et proiciamus a nobis laqueos eorum

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

2:4

habitator caeli ridebit Dominus subsannabit eos

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

2:5

tunc loquetur ad eos in ira sua et in furore suo conturbabit eos

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

2:6

ego autem orditus sum regem meum super Sion montem sanctum suum adnuntiabo Dei praeceptum

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

2:7

Dominus dixit ad me filius meus es tu ego hodie genui te

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

2:8

postula a me et dabo tibi gentes hereditatem tuam et possessionem tuam terminos terrae

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

2:9

pasces eos in virga ferrea ut vas figuli conteres eos

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

2:10

nunc ergo reges intellegite erudimini iudices terrae

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

2:11

servite Domino in timore et exultate in tremore

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

2:12

adorate pure ne forte irascatur et pereatis de via cum exarserit post paululum furor eius beati omnes qui sperant in eum

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.