Job 14

homo natus de muliere brevi vivens tempore repletus multis miseriis

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

quasi flos egreditur et conteritur et fugit velut umbra et numquam in eodem statu permanet

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

et dignum ducis super huiuscemodi aperire oculos tuos et adducere eum tecum in iudicium

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

quis potest facere mundum de inmundo conceptum semine nonne tu qui solus es

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

breves dies hominis sunt numerus mensuum eius apud te est constituisti terminos eius qui praeterire non poterunt

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

recede paululum ab eo ut quiescat donec optata veniat sicut mercennarii dies eius

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

lignum habet spem si praecisum fuerit rursum virescit et rami eius pullulant

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

si senuerit in terra radix eius et in pulvere emortuus fuerit truncus illius

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

ad odorem aquae germinabit et faciet comam quasi cum primum plantatum est

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

homo vero cum mortuus fuerit et nudatus atque consumptus ubi quaeso est

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

quomodo si recedant aquae de mari et fluvius vacuefactus arescat

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

sic homo cum dormierit non resurget donec adteratur caelum non evigilabit nec consurget de somno suo

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

quis mihi hoc tribuat ut in inferno protegas me ut abscondas me donec pertranseat furor tuus et constituas mihi tempus in quo recorderis mei

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

putasne mortuus homo rursum vivet cunctis diebus quibus nunc milito expecto donec veniat inmutatio mea

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

vocabis et ego respondebo tibi operi manuum tuarum porriges dexteram

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

tu quidem gressus meos dinumerasti sed parces peccatis meis

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

signasti quasi in sacculo delicta mea sed curasti iniquitatem meam

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

mons cadens defluet et saxum transfertur de loco suo

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

lapides excavant aquae et adluvione paulatim terra consumitur et homines ergo similiter perdes

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

roborasti eum paululum ut in perpetuum pertransiret inmutabis faciem eius et emittes eum

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

sive nobiles fuerint filii eius sive ignobiles non intelleget

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

attamen caro eius dum vivet dolebit et anima illius super semet ipso lugebit

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.