Song of Solomon 1

Bruden talar om och till brudgummen v.Sångernas sång av Salomo.

Salomon korkea veisu.

 Kyssar give han mig, kyssar av sin mun!  Ty din kärlek är mer ljuv än vin.

Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,

 Ljuv är doften av dina salvor,  ja, en utgjuten salva är ditt namn;  fördenskull hava tärnorna dig kär.

Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.

 Drag mig med dig!  Med hast vilja vi följa dig.  Ja, konungen har fört mig in i sina gemak;  Vi vilja fröjdas och vara glada över dig,  vi vilja prisa din kärlek högre än vin;  med rätta har man dig kär.               ----

Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.

 Svart är jag, dock är jag täck,      I Jerusalems döttrar,  lik Kedars hyddor,      lik Salomos tält.

Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.

 Sen icke därpå att jag är så svart,  att solen har bränt mig så.  Min moders söner blevo vreda på mig  och satte mig till vingårdsvakterska;  min egen vingård kunde jag icke vakta.

Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.

 »Säg mig, du som min själ har kär:  Var för du din hjord i bet?  Var låter du den vila om middagen?  Må jag slippa att gå lik en vilsekommen kvinna  vid dina vänners hjordar.»

Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.

 »Om du icke vet det,      du skönaste bland kvinnor,  så gå blott åstad i hjordens spår,      och för dina killingar i bet      vid herdarnas tält.»               ----

Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.

 »Vid ett sto i Faraos spann      förliknar jag dig, min älskade.

Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.

 Dina kinder äro så täcka med sina kedjehängen,      din hals med sina pärlerader.

Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.

 Kedjehängen av guld vilja vi skaffa åt dig      med silverkulor på.»

Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.

 »Medan konungen håller sin fest,      sprider min nardus sin doft.

Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.

 Min vän är för mig ett myrragömme,      som jag bär i min barm.

Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.

 Min vän är för mig en klase cyperblommor      från En-Gedis vingårdar.»

Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.

 »Vad du är skön, min älskade!      Vad du är skön!      Dina ögon äro duvor.»

Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.

 »Vad du är skön, min vän!      Ja, ljuvlig är du,      och grönskande är vårt viloläger.

Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.

 Bjälkarna i vår boning äro cedrar,      och cypresser vår väggpanel.»         2, bruden talar åter v.  3--5.  -- Bruden          talar till Jerusalems döttrar v.  6--7.             -- Bruden talar v.  8--9, anför          brudgummens ord v.  10--14.  -- Vers om           vingårdens fiender v.  15.  -- Bruden                     talar v.  16--17.

Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.