Song of Solomon 2

Bruden talar v. 1, brudgummen svarar v.  »Jag är ett ringa blomster i Saron,      en lilja i dalen.»

Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.

 »Ja, såsom en lilja bland törnen,      så är min älskade bland jungfrur.»

Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.

 »Såsom ett äppelträd bland vildmarkens träd,      så är min vän bland ynglingar;  ljuvligt är mig att sitta i dess skugga,  och söt är dess frukt för min mun.

Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.

 I vinsalen har han fört mig in,  och kärleken är hans baner över mig.

Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.

 Vederkvicken mig med druvkakor,      styrken mig med äpplen;  ty jag är sjuk av kärlek.»               ----

Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.

 Hans vänstra arm vilar under mitt huvud,      och hans högra omfamnar mig.

Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.

 Jag besvär eder,      I Jerusalems döttrar,  vid gaseller och hindar på marken:  Oroen icke kärleken, stören den icke,      förrän den själv så vill.               ----

Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.

 Hör, där är min vän!      Ja, där kommer han,  springande över bergen,      hoppande fram på höjderna.

Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.

 Lik en gasell är min vän      eller lik en ung hjort.  Se, nu står han där      bakom vår vägg,  han blickar in genom fönstret,      han skådar genom gallret.

Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.

 Min vän begynner tala,      han säger till mig:  »Stå upp, min älskade,      du min sköna, och kom hitut.

Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.

 Ty se, vintern är förbi,      regntiden är förliden      och har gått sin kos.

Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:

 Blommorna visa sig på marken,      tiden har kommit, då vinträden skäras,  och turturduvan låter höra      sin röst i vårt land.

Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;

 Fikonträdets frukter begynna att mogna,      vinträden stå redan i blom,      de sprida sin doft.  Stå upp, min älskade, min sköna,  och kom hitut.

Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.

 Du min duva i bergsklyftan,      i klippväggens gömsle,  låt mig se ditt ansikte,      låt mig höra din röst;  ty din röst är så ljuv,      och ditt ansikte är så täckt.»               ----

Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.

 Fången rävarna åt oss,      de små rävarna,  vingårdarnas fördärvare,      nu då våra vingårdar stå i blom.               ----

Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.

 Min vän är min,      och jag är hans,      där han för sin hjord i bet ibland liljor.

Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,

 Till dess morgonvinden blåser      och skuggorna fly,  må du ströva omkring,      lik en gasell, min vän,  eller lik en ung hjort,      på de kassiadoftande bergen.           Bruden berättar en dröm v.  1--4.  --         Bruden talar till Jerusalems döttrar v.

Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.