Job 32

De tre männen upphörde nu att svara Job, eftersom han höll sig själv för rättfärdig.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Då blev Elihu, Barakels son, från Bus, av Rams släkt, upptänd av vrede. Mot Job upptändes han av vrede, därför att denne menade sig hava rätt mot Gud;

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

och mot hans tre vänner upptändes hans vrede, därför att de icke funno något svar varmed de kunde vederlägga Job.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

Hittills hade Elihu dröjt att tala till Job, därför att de andra voro äldre till åren än han.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Men då nu Elihu såg att de tre männen icke mer hade något att svara, upptändes hans vrede.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

Så tog då Elihu, Barakels son, från Bus, till orda och sade;  Ung till åren är jag,  I däremot ären gamla.  Därför höll jag mig tillbaka och var försagd  och lade ej fram för eder min mening.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

 Jag tänkte: »Må åldern tala,  och må årens mängd förkunna visdom.»

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

 Dock, på anden i människorna kommer det an,  den Allsmäktiges livsfläkt giver dem förstånd.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

 Icke de åldriga äro alltid visast,  icke de äldsta förstå bäst vad rätt är.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

 Därför säger jag nu: Hör mig;  jag vill lägga fram min mening, också jag.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

 Se, jag väntade på vad I skullen tala,  jag lyssnade efter förstånd ifrån eder,  efter skäl som I skullen draga fram.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

 Ja, noga aktade jag på eder.  Men se, ingen fanns, som vederlade Job,  ingen bland eder, som kunde svara på hans ord.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

 Nu mån I icke säga: »Vi möttes av vishet;  Gud, men ingen människa, kan nedslå denne.»

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

 Skäl mot min mening har han icke lagt fram,  ej heller skall jag bemöta honom med edra bevis.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

 Se, nu stå de bestörta och svara ej mer,  målet i munnen hava de mist.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

 Och jag skulle vänta, då de nu intet kunna säga,  då de stå där och ej mer hava något svar!

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

 Nej, också jag vill svara i min ordning,  jag vill lägga fram min mening, också jag.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

 Ty, fullt upp har jag av skäl,  anden i mitt inre vill spränga mig sönder.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

 Ja, mitt inre är såsom instängt vin,  likt en lägel med nytt vin är det nära att brista.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

 Så vill jag då tala och skaffa mig luft,  jag vill upplåta mina läppar och svara.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

 Jag får ej hava anseende till personen,  och jag skall ej till någon tala inställsamma ord.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

 Nej, jag förstår ej att tala inställsamma ord;  huru lätt kunde ej eljest min skapare rycka mig bort!

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.