Psalms 91

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

Yüceler Yücesi’nin barınağında oturan, Her Şeye Gücü Yeten’in gölgesinde barınır.

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

“O benim sığınağım, kalemdir” derim RAB için, “Tanrım’dır, O’na güvenirim.”

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Çünkü O seni avcı tuzağından, Ölümcül hastalıktan kurtarır.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Seni kanatlarının altına alır, Onların altına sığınırsın. O’nun sadakati senin kalkanın, siperin olur.

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

Ne gecenin dehşetinden korkarsın, Ne gündüz uçan oktan, Ne karanlıkta dolaşan hastalıktan, Ne de öğleyin yok eden kırgından.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

Ne gecenin dehşetinden korkarsın, Ne gündüz uçan oktan, Ne karanlıkta dolaşan hastalıktan, Ne de öğleyin yok eden kırgından.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Yanında bin kişi, Sağında on bin kişi kırılsa bile, Sana dokunmaz.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

Sen yalnız kendi gözlerinle seyredecek, Kötülerin cezasını göreceksin.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

Sen RAB’bi kendine sığınak, Yüceler Yücesi’ni konut edindiğin için,

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Başına kötülük gelmeyecek, Çadırına felaket yaklaşmayacak.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

[] Çünkü Tanrı meleklerine buyruk verecek, Gideceğin her yerde seni korusunlar diye.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

[] Elleri üzerinde taşıyacaklar seni, Ayağın bir taşa çarpmasın diye.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

[] Aslanın, kobranın üzerine basıp geçeceksin, Genç aslanı, yılanı çiğneyeceksin.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

“Beni sevdiği için Onu kurtaracağım” diyor RAB, “Beni iyi tanıdığı için Ona kale olacağım.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Bana seslenince onu yanıtlayacağım, Sıkıntıda onun yanında olacağım, Kurtarıp yücelteceğim onu.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

Onu uzun ömürle doyuracak, Ona kurtarışımı göstereceğim.”