Psalms 9

Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.

För sångmästaren, till Mutlabbén; en psalm av David.

Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,

 Jag vill tacka HERREN av allt mitt hjärta;  jag vill förtälja alla dina under.

Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.

 Jag vill vara glad och fröjdas i dig,  jag vill lovsjunga ditt namn, du den Högste.

Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.

 Ty mina fiender vika tillbaka,  de falla och förgås för ditt ansikte.

Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.

 Ja, du har utfört min rätt och min sak;  du sitter på din tron      såsom en rättfärdig domare.

Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.

 Du har näpst hedningarna      och förgjort de ogudaktiga;  deras namn har du utplånat      för alltid och evinnerligen.

Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.

 Fienderna äro nedgjorda,      utrotade för alltid;  deras städer har du omstörtat,      deras åminnelse har förgåtts.

Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.

 Men HERREN tronar evinnerligen,  sin stol har han berett till doms;

Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.

 och han skall döma jordens krets med rättfärdighet,  han skall skipa lag bland folken med rättvisa.

Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.

 Så vare då HERREN en borg för den förtryckte,  en borg i nödens tider.

Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.

 Och må de som känna ditt namn förtrösta på dig;  ty du övergiver icke dem som söka dig, HERRE.

Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.

 Lovsjungen HERREN,      som bor i Sion,  förkunnen bland folken hans gärningar.

Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;

 Ty han som utkräver blodskulder      har kommit ihåg dem;  han har icke förgätit de betrycktas klagorop.

Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.

 Var mig nådig, HERRE;  se huru jag plågas av dem som hata mig,  du som lyfter mig upp från dödens portar;

Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.

 på det att jag må förtälja allt ditt lov  och i dottern Sions portar      fröjda mig över din frälsning.

Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, Sela!

 Hedningarna hava sjunkit ned      i den grav som de grävde;  i det nät som de lade ut      har deras fot blivit fångad.

Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.

 HERREN har gjort sig känd,      han har hållit dom;  han snärjer den ogudaktige      i hans händers verk.  Higgajón.  Sela.

Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.

 DE ogudaktiga vika tillbaka, ned i dödsriket,  alla hedningar, de som förgäta Gud.

Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.

 Ty icke för alltid      skall den fattige vara förgäten,  de betrycktas hopp      skall ej varda om intet evinnerligen.

Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, Sela!

 Stå upp, HERRE;      låt icke människor få överhanden,  låt hedningarna bliva dömda inför ditt ansikte. [ (Psalms 9:21)  Låt, o HERRE,      förskräckelse komma över dem;  må hedningarna förnimma      att de äro människor.  Sela. ]