Psalms 116

Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;

 Jag har HERREN kär, ty han hör  min röst och mina böner.

Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.

 Ja, han har böjt sitt öra till mig;  i hela mitt liv skall jag åkalla honom.

Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.

 Dödens band omvärvde mig,  och dödsrikets ångest grep mig;  jag kom i nöd och bedrövelse.

Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!

 Men jag åkallade HERRENS namn:  »Ack HERRE, rädda min själ.»

Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.

 HERREN är nådig och rättfärdig,  vår Gud är barmhärtig.

Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.

 HERREN bevarar de enfaldiga;  jag var i elände, och han frälste mig.

Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.

 Vänd nu åter till din ro, min själ,  ty HERREN har gjort väl mot dig.

Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.

 Ja, du har räddat min själ från döden,  mitt öga från tårar, min fot ifrån fall;

Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.

 jag skall få vandra inför HERREN  i de levandes land.

Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.

 Jag tror, ty därför talar jag,  jag som var storligen plågad,

Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.

 jag som måste säga i min ångest:  »Alla människor äro lögnaktiga.»

Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?

 Huru skall jag vedergälla HERREN  alla hans välgärningar mot mig?

Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.

 Jag vill taga frälsningens bägare  och åkalla HERRENS namn.

Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

 Jag vill infria åt HERREN mina löften,  ja, i hela hans folks åsyn.

Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.

 Dyrt aktad i HERRENS ögon  är hans frommas död.

O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.

 Ack HERRE, jag är ju din tjänare,  jag är din tjänare, din tjänarinnas son;  du har lossat mina band.

Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.

 Dig vill jag offra lovets offer,  och HERRENS namn vill jag åkalla.

Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,

 Jag vill infria åt HERREN mina löften,  ja, i hela hans folks åsyn,

Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!

 i gårdarna till HERRENS hus,  mitt i dig, Jerusalem.  Halleluja!